Lapsuusmuistoja

Oltiin tuossa porukoiden kesken päivällistä syömässä ja alettiin isoveljeni kanssa muistelemaan millaisia me oltiin lapsina. Veljeni kysyi, että millainen hän oli ja äippä kertoi, että veljeni halusi olla isona aarteiden etsijä. Kun minä kysyin, että millainen minä olin lapsena, niin äitini tokaisi siihen "Noh, sinä tunnuit tykkäävän niistä eläimistä silloinkin. Aina ulkona kantelit kaikenmaailman sammakoita, sisiliskoja, hiiriä ja mitä milloinkin". Siitä muistuikin mieleen pari juttua, jotka aioin seuraavaksi kertoa.

Olin 5-vuotias ja meillä oli tuolloin pupu nimeltä Putte. Puten häkki oli ulkona kesällä ja hiiri oli tehnyt poikueen Puten häkin heinien sekaan. Itse tietenkin innostuin siitä, että sain uusia lemmikkejä. Hiirenpoikasia oli noin 6 kappaletta ja ne olivat aivan pikkuruisia. Otin kaikki hiirenpoikaset syliini ja paijailin niitä koko päivän. 5-vuotiaana vain tuo voiman käyttö oli aika lujaa, joten vahingossa olin hellinyt hiirenpoikaset kuoliaiksi. En tajunnut edes tilannetta, kuin vasta illalla kun poikaset eivät liikkuneet. Laitoin ne sammalmättään päälle riviin ja itkin vuolaasti lemmikkieni kohtaloa. Sairasta, mutta pistetäänkö iän piikkiin tämä?

Toinen tapaus. Olin 5-6 vuotias ja halusin kamalasti lemmikin. Sanoin iskälle, että olen nähnyt myyrän takapihalla lintalaudan alla aina ruokailemassa ja syömässä linnunjyviä, joten sanoin iskälle, että haluan sen myyrän lemmikiksi. Isäni yritti ampua myyrän impalla, sillä halusin myyrän niin kovasti ja sitä ei saanut millään tavalla kiinni. Ei isäni oikeasti edes yrittänyt tähdätä hiirtä impalla, mutta halusi näyttää minulle, että yrittää kovasti saada myyrän minulle. Mökötin parin päivän ajan, kun en saanutkaan itselleni myyrää lemmikiksi.

Aina kesäisin minä pyydystin perhosia pienellä muumi-haavilla ja laitoin niitä lasipurkkiin. Keräsin aina vähintään 20 perhosta purkkiin ja päästin ne sitten kaikki yhtä aikaa vapaaksi. Kohta olin taas ottamassa kiinni samoja perhosia. Keräilin kesäisin myös sammakoita saaviin, mutta kyllästyin niihin aika nopeaa, joten päästin ne aina meidän piha-altaaseen uimaan. Takapihallamme oli kesäisin paljon sisiliskoja ja sain pyydystettyä niitä, mutta aina kävi niin, kun päästin sisiliskot takaisin vapaaksi, niin silloinen kissamme nappasi sisiliskot aina itselleen ja söi ne. Myös joella tuli kesäisin pyydystettyä pikkukaloja haavilla ja laitoin ne aina akvaarioon, mutta kyllästyin niihinkin aina nopeaa, joten pyysin isääni viemään kalat takaisin jokeen. Kesäisin hoidin myös aina pikkulintuja, jos sellaisia lensi ikkunaan. Katsoin niiden perään aina siihen asti, kunnes ne olivat taas selvinpäin ja valmiita lähtemään lentoon. 

Olen ollut siis pienenä aika eläinhullu, mutta silloin 4-5 vuotiaana en oikein osanut vielä käsitellä eläimiä, joten tuo toimintani 5-vuotiaana ollessa kuulostaa ihan eläinrääkkäykseltä. Oikeasti minä rakastin eläimiä pienenäkin, mutta hellin ne hiiret vahingossa kuoliaaksi. Itkin kyllä niiden kohtalon takia pari päivää :< 7 vuotiaana kun sain ensinmäisen lemmikkikanini Vilin, niin opin hoitamaan eläimiä oikein. Nykyään voisin luokitella itseni todella hyväksi eläintenhoitajaksi ja ammattihaaveeni edelleen on pieneläinhoitaja, kuten jo silloin 5 vuotiaana (Okei, sillon oli kovemmat haaveet, kun halusin olla oikein eläinlääkäri). Tuli vähän paha mieli nyt niiden hiirten puolesta, että pikkulapset osaa olla tyhymiä.  

Nyt kun muistelee lapsuuttaan vielä tarkemmin, niin lapsena leikin isoveljeni kanssa paljon, mutta yleensä veljeni ei ottanut minua mukaan poikien leikkeihin. Hän kavereidensa kanssa pienenä meidän pihalla kaivoivat hiekkaan monttua ja kuulemma etsivät aarretta, itse halusin kamalasti mukaan kaivamaan aarteita, mutta isoveljeni sanoi minulle, että "Etkö näe tuota lappua ja pääkalloa? Siinä lukee, että pääsykielletty, jos ei tiedä salasanaa!". Katsoin veljeni osoittamaa lappua, jonka hän oli teipannut pihakuuseen kiinni. Siinä oli iso pääkallo ja sekalaisia numeroita, kirjaimia ja merkkejä rivissä. Se oli jonkinsortin salakirjoitusta. En keksinyt millään salasanaa, joten odotin malttamattomana pari päivää, kunnes veljeni ja hänen kaverinsa kyllästyivät kaivamaan aarteita ja jättivät heidän kaivauspaikkansa vartioimatta. Minä menin pienen keltaisen muovilapioni kanssa hiekkamontulle ja sanoin isälle, että "Minä kaivan kiinaan asti!". Jaksoin kaivaa sinä päivänä vähän aikaa ja isäni auttoi minua kaivamisyrityksen kanssa, mutta luovutin kun huomasin, että iskällä oli isompi lapio, kuin minulla :3


Leikimme talvisin myös veljeni ja yhden pojan kanssa poliiseja ja sotilaita. Minut alenettiin aina poliisikoiraksi, koska en kuulemma osannut olla oikea poliisi. Tehtäviini kuului haukkua, nuuskia ja vartioida, niinkuin koirat yleensä tekee. Kun vahingossa erehdyin nousemaan seisomaan, niin veljeni huusi aina, että koirien kuuluu kontata. Konttasin sitten aina polvet ruvella ulkona kovalla jäätiköllä ja yritin olla kunnollinen poliisikoira.

Purna puussa

 Eilen paras ystäväni kävi pikavisiitillä meillä (Tai siis porukoideni luona, kun olen täälä kyläilemässä Merrin kanssa), joten pidettiin taas perinteiset valokuvaus-sessiot, kuten yleensä. Siinä kuvattavana ollessamme päätin, että otetaan sellasiakin kuvia, jossa ei vaan poseerata duckface ilme kasvoilla, joten päätin katsoa kamerasta muualle. Siirsin katseeni yläilmoihin ja suuni loksahti heti auki. Ikävä kyllä ilmeestäni saatiin otettua kuva, mutta tänne sitä en kehtaa laittaa (Enköhän ole jo tarpeeksi häpäissyt itseäni tuolla villapaitakuvalla..).

Meidän 6 kilon kattimme Purna oli puun latvassa. Se oli ensinmäinen kerta kun näin Purnan missään niin korkealla, joten hämmästykseni oli sanoinkuvaamaton. Ensinnäkin mietin, miten niin läski kissa pääsee niin korkealle puuhun. Purna katseli silmä kovana meitä sieltä yläilmoista. Sitten alkoi suunnaton salamavalojen loisto, kun aloin ikuistaa Purnaa kameralle. Olin kuolla nauruun, sillä Purna näytti aivan läskiltä oravalta.
 

Suurentakee kuvaa, Purna is small cat

Hiljaisuus

Aloin pohtimaan asioita, jotka saavat eri ihmiset rauhoittumaan ja irti arjesta. Eri tapoja on todella paljon ja kaikilla on omat tapansa saada itsensä rauhoittumaan ja rentoutumaan. Yksi rentoutuu pelatessaan tietokonepelejä, toinen puolestaan kotitöitä tehdessä, kolmas kirjan ääreen uppoutuessaan ja neljäs vaikkapa maalatessaan taulua. Olen itse ollut nyt pidemmän aikaa koko ajan menossa ja unohtanut pysähtyä hetkeksi. Huomasin sen siinä, kun arkiaskareetkin alkoivat ruveta tuntumaan ylitsepääsemättömiltä ja voimavarat alkoivat olla vähissä. Olin kuluttamassa itseäni loppuun, siksi, että unohdin pysähtyä edes hetkeksi ja kuunnella, että mitä kehoni yrittää sanoa. Se halusi rauhaa, joten minä pysähdyin ja annoin itselleni luvan rauhoittua sillä tapaa, minkä parhaaksi näin.

Minun tapani rauhoittua on mennä luontoon. Joen rannalle, metsään, lenkkipoluille, ihan minne tahansa ulos, jossa ei ole ketään muita ihmisiä, vain minä ja luonto ympärilläni, kaikkineen rauhoittavineen luonnon äänineen. Luonnon keskellä voin hetkeksi vetää syvää henkeä, sulkea silmät, antaa ajatusten tulla ja mennä, kuunnella luonnon ääniä, nähdä ympärillä jotain kaunista ja aitoa, tuntea täydelinen rauhallisuus ja se kuinka kiireet, stressi ja jännitys unohtuvat. Luonnossa voi kokea niin paljon ja samalla kertaa. Juuri vähän aikaa sitten kävin aamu kuudelta lenkillä ja lenkin jälkeen lähdin kävelemään metsään kestohankia pitkin. Pysähdyin keskelle peltoa.. 

Tunsin sen, kuinka kehossani virtasi veri, tunsin, kuinka sydämeni pumppasi täydellä teholla, koko kehoni oli lämmennyt juoksemisesta, tunsin, kuinka kevyesti kestohanki kantoi minua, tunsin oloni pieneksi, tunsin pienen tuulenviiman- ja aamun ensinmäiset auringonsäteet lämpimänä kasvoillani, hengitin voimakkaasti ja tunsin, kuinka keuhkoni täyttyivät täyteen kylmää raikasta ilmaa, tunsin, kuinka suupieleni kääntyivät hymyyn, tunsin, kuinka kehoni ja mieleni rauhoittuivat..

Näin todella kauas pelloille ja metsään, näin ympärilläni täydellistä hiljaisuutta, näin, kuinka kolme isoa jänistä juoksi pellon laidalla ja pari fasaanikukkoa pyrähti minua karkuun, näin, kuinka kevät teki tuloaan ja aurinko valaisi pellot ja puiden latvat, näin, kuinka kaikki vielä nukkuivat, oikeastaan en nähnyt ketään ihmistä, se oli pitkään aikaan paras näkemätön asia sillä hetkellä..

Haistoin raikkaan ja kylmän kevätilman, haistoin sammaleen ja mullan tuoksun, haistoin savua, se tuli jostain kaukaa.. 

Kuulin fasaanien rääkäisyjä metsästä, kuulin, kuinka vierestä lentäneen fasaanin siivet löivät ilmaa vasten kovaa, kuulin, kuinka pakkaslumi natisi kenkieni alla, kuulin pikku lintujen laulua, jostain kaukaa kuului yhden autoa renkaiden vinkumista, kuulin, kuinka tikka nakutti nokallaan puuta, kuulin pienen tuulen viiman korvissani, kuulin, kuinka joella virtasi vesi ja jäät paukkuivat..

Mieleni oli rauhallinen, kehoni oli täydellisen rento, en miettinyt mitään en ajatellut ketään. Minä vain ihastelin kaunista, hiljaista luontoa ympärilläni. Tunsin olevani pitkästä aikaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kello kuusi aamulla keskellä keväistä peltoa, -10 asteen pakkasessa, yksin.

Elämäntapamuutos

Minä olen tyytyväinen itseeni, vihdoinkin. Voin jo sanoa sen ääneen itselleni, voin kirjoittaa sen tänne, niin että en vähättele itseäni enkä mieti enää, että ei minun kannata olla tyytyväinen itseeni, sillä näen vain elämässäni liudan epäonnistumisia. Nyt laitan stopin niille epäonnistumisille ja alan kannustamaan itseäni pienissäkin asioissa ja olemaan ylpeä onistumisistani ja hyväksymään virheeni, kuitenkaan ylenpalttisesti syylistämättä itseäni ja ajamatta itseäni nurkkaan. Pienillä muutoksilla minusta tulee itseni paras ystävä ja hyväksyn itseni, en näkisi itseäni enää vihollisena itselleni ja epäonnistujana. Mitä minulle on oikein tapahtunut? Onko tässä edes sama ihminen kirjoittamassa tätä tekstiä? Se ihminen, joka vähän yli vuosi sitten oli ihan romuna ja oli heittää kaiken toivon elämää kohtaan nurkkaan lojumaan.. Kyllä, minä se olen ja, jos totta puhutaan, niin minä en edes itse oikein kunnolla usko tätä. Siksi minä olen ylpeä itsestäni. Olen alkanut elämään, olen päässyt yli rankoista ajoista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö minulle olisi jäänyt traumoja tapahtuneista, mutta ajatukset menneistä eivät enää kummittele koko ajan ja joka päivä mielessäni. Ne tulevat aika-ajoin mieleen ja kaatavat minut maahan hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Minä nousen nykyään aina ylös, en jää enää makaamaan tuleen. Koulukiusattuna, narsistin uhrina olleena, pienenä ujona tyttönä, yksin tätä maailmaa vastaan kamppailessa (Tosi dramaattista) minusta on tullut vahvempi kuin koskaan. En ole vielä täysin rautaa, mutta vielä jonain päivänä minua ei pysäytä mikään. 

Enkä tarkoita, että minusta olisi tulossa sellainen itseäni täynnä oleva, todella itsevarma, oikein itserakas ihminen, joka pitää itseään helvetin hyvänä tyyppinä ja parhaana sellaisena, ei. Ei minusta tule sellaista. Pidän toki itseäni ihan hyvänä tyyppinä, ei siinä mitään. En vain ole vetämässä mitään yli, ei minun tarvitse. Ei minun pidä olla paras kaikessa, voin toki loistaa asioissa, joissa olen hyvä, mutta sitä ei tarvitse vetää överiksi. Mielestäni olen hyväsydämminen ihminen pohjimmiltani ja yleensä ystävällinen tuntemattomiakin kohtaan. Tietenkään en voi enkä halua antaa anteeksi niille ihmisille, jotka ovat minua kohtaan tehneet pahaa, satuttaneet, yrittäneet romuuttaa/tuhota minut. Jonain päivänä, jos ne ihmiset, jotka ovat tehneet minua kohtaan väärin tulevat itse pyytämään minulta anteeksi tekojaan, kasvotusten, niin voin harkita. Harkita.


Tulin kirjoittamaan elämäntapamuutoksesta. Tuossa tulikin vähän jo asiaa, mistä olen tyytyväinen itseeni ja mitä edistystä olen huomannut itsessäni. Alunperin minun piti tulla kirjoittamaan eräästä toisesta asiasta, nimittäin siitä, että olen tehnyt suuren elämäntapamuutoksen elämässäni, ottanut liikunnan ja itsestäni kunnolla huolehtimisen osaksi joka päiväistä elämääni. Tänäänkin lähdin klo 06:00 liikenteeseen, eli tekemään 11 viikon juoksuohjelmassa tämän päivän tehtävät juoksut. On niin ihanaa lähteä aamuvarhain ulos lenkille, kun ketään ihmistä ei näy mailla eikä halmeilla. Kuuluu vain lintujen laulua, se kuinka lumi ja jää ratisee kenkien alla juostessa. Se on paras tunne kun saa vetää keuhkot täyteen raikasta kylmää ulkoilmaa, tuntea elävänsä. Olen alkanut huomaamaan muutoksia itsessäni. Sen kuinka jaksan hyvin. Tietenkin kuntoni on parantunut huimasti, kroppa kiinteytyy ja hoikistuu, itsevarmuutta tulee lisää ja pikku hiljaa tyytyväisyys ja hyväksyntä omaa kehoa kohtaan kasvaa.

Miksikö tämä asia on minulle niin suuri juttu? Siksi, koska olen ollut aikoinani sairaaloisen ylipainoinen. Olen laihduttanut 40 kg 4 vuoden aikana ja se ei ollut mikään pieni juttu eikä sitä lyhyessä ajassa olisikaan kannattanut ruveta suorittamaan. Se oli elämäntapamuutos, vanhaan ei enää paluuta (Enkä kyllä kaipaakaan vanhaan takaisin, en koskaan). Se on ollut todella suuri asia elämässäni. Olenhan minä onnistunut, onnistuin saamaan itseni kuntoon fyysisesti! Kuinka moni nuori tyttö jaksaisi yksin alkaa laihduttamaan 40 kiloa ja samalla, kun kaikki seinät tuntuvat kaatuvan päälle, kuitenkaan luovuttamatta? En tiedä kuinka moni, mutta en olisi sitä itsestäni uskonut. Olen nykyään normaalipainoinen ja kroppani kehittyy koko ajan (Parempaan suuntaan, heh) ja olen alkanut jo saamaan näkyviä vatsalihaksia. Se on jo helvetin outoa minusta, sillä en ole koskaan nähnyt niitä :3 

Ja mikä on pointtini? Se, että ihminen pystyy vaikka ja mihin, jos vain itse sitä haluaa ja on valmis sitoutumaan siihen saavuttaakseen sen. Jotkut asiat vain tarvivat aikaa, ei hyvää aina hetkessä saavuta eikä pidäkään, se vaatii ponnisteluita, riskinottoja, kärsivällisyyttä, hyväksymistä, periksi antoa ja sitä aikaa.

Rakkautta vain

Tähän väliin pieniä mietteitä aiheesta rakkaus. En tiedä olenko aivan oikea henkilö puhumaan rakkaudesta, mutta rakkautta on niin monenlaista, että enköhän minä siitä jotain omia ajatuksia osaa kertoa. Jokainen elävä olento ansaitsee kokea rakkautta ja ansaitsee antaa sitä. Jos olisin nyt aivan rakkauden huumassa, niin täältä päästä tulisi vain vaaleanpunaisia ajatuksia siirappisineen kuorrutuksineen, mutta nyt en enää elä siinä alkuhuuma vaiheessa omassa parisuhteessani (Eikä tarkoita etten olisi edelleenkin rakastunut), niin osaan varmasti järkevästi miettiä mitä on rakkaus ja rakastaminen. Se on todella laaja-alainen asia. Rakastuminen ja rakastaminen on aivan eri asia. Rakastua voi helposti, mutta rakastamaan pitää oppia. 

Missä kaikkialla me näemme rakkautta? Sitähän näkyy joka puolella. Elokuvissa, tv-sarjoissa, musiikissa, kirjoissa, kuvissa, teksteissä, ihmisissä, eläimissä. Listaa voisi jatkaa vaikka ja kuinka, jos miettisi vielä syvällisemmin, missä kaikkialla rakkaus näkyy meille. Se on tunne, josta on joko vaikea tai helppo puhua. Rakkaus on monikäsitteinen tunne. Tiedämmekin, että suurinosa musiikkimaailmalta löytyvistä kappaleista kertoo rakkaudesta. Suorasti tai epäsuorasti. Miksikö ihmiset kirjoittavat lauluja rakkaudesta? Siksi, että se on tunne, joka meitä kaikkia jollain tapaa koskettaa.  

Millaista rakkautta on? Kaikilla varmaan tulee mieleen ensinmäiseksi rakkaus omaa kumppaniaan kohtaan. Äidinrakkaus on tärkeää, sillä mielestäni se, jos ei ole lapsena saanut tarpeeksi äidinrakkautta kumpuaa aikuisena siihen tapaan miten rakastaa ja miten kokee olla rakastettu. On myös ystävyyteen sekä sukulaissuhteisiin perustuvaa rakkautta, kuten omaan perheeseen ja muihin lähimmäisiin. Rakkaus ei ole pelkästään rakkautta toista ihmistä kohtaan, vaan ihminen voi sanoa rakastavansa työtään, harrastustaan, omaa kotiaan, lemmikkiään ym muita tärkeitä asioita kohtaan hänen elämässään. 

Miten rakkautta ilmaistaan? Sanoilla ja teoilla. Kumppaniaan kohtaan rakkauden eri ilmaisumuodot kehonkielillä ovat halailu, suutelu, rakastelu, paijaaminen ja hoitaminen. Rakkauden ilmaisumuodot kumppaniaan kohtaan ovat myös luottamusta, rehellisyyttä kuuntelua, hyväksymistä, ymmärtämistä, uskoa, anteeksi antamista, sopeutumista.

Rakkaus on ...

Rakkaus on pitkä hyvän yön suukko. Se on toivomista.    Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä. Se on hyväksymistä. Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea. Se on kärsivällisyyttä. Rakkaus on selkähieronta, joka alkaa hiuksista ja päättyy varpaisiin. Se on tutkimista. Rakkaus on, ettei tarvitse sanoa "rakastellaan", koska tietää, mitä toinen toivoo. Se on ymmärtämistä. Rakkaus on tilaisuus sanoa "ei", kun luulit olevasi sitoutunut. Se on uudelleen ajattelua. Rakkaus on huuli, joka saa yrmeät kasvot repeämään nauruun. Se on huumoria. Rakkaus on saada kuulla "Jos lopetat, niin tapan sinut". Se on himoa. Rakkaus on nähdä, kuinka tavarat ovat levällään ympäri olohuonetta. Se on hylkäämistä. Rakkaus on ensimmäisen kerran huomata, miltä toinen todella näyttää. Se on totuutta. Rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka tietäisi sen. Se on iloa. Rakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi. Se on ekstaasia. Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua, kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saat kuulla, että hän toivoo sinun herättävän. Se on hellyyttä. Rakkaus on viime yön uni, joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi. Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista. Rakkaus on toisen herättämistä . . . . hitaasti. Se on aistillisuutta. Rakkaus on sitä, että tiedät, miksi ostit liian suuren sängyn kolme vuotta sitten. Se on käytännöllisyyttä. Rakkaus on kaksi ihmistä, jotka vievät vain pienen osan vuoteesta. Se on läheisyyttä. Rakkaus on sen tietämistä, että annoit vara-avaimet oikealle ihmiselle. Se on luottamusta. Rakkaus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin. Se on uskoa. Rakkaus on käsien laskemista alas ja sanan "särkynyt" todellisen merkityksen tajuamista. Se on oppitunti inhimillisestä hauraudesta. Rakkaus on rullalle väännetty hammastahnatuubi. Se on sopeutumista. Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa. Se on mietiskelyä. Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen, että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa. Se on yksinäisyyttä. Rakkaus on tarinoita, joita ei koskaan kerrota. Se on henkilökohtaista.

Lähde

Hei ihmiset! Rakastakaa, kunnioittakaa ja olkaa ystävällisiä toisillenne.
Sillä pötkii jo pitkälle ihmissuhteiden saralla.

30 asiaa, joista marionettityttö on tehty

Elämän pienet ja suuret asiat

Mietin ja murehdin elämääni päivittäin. Sitä mitä en ole ja sitä mitä voisin olla.

Harvemmin olen miettinyt niitä asioita, jotka ovat minun voimavarojani omassa elämässäni. Niitä asoita, jotka laittavat ajatukset hetkeksi muualle, kuin siihen oman elämän murehtimiseen.

Nyt teen listan, jossa on 30 minulle tärkeää asiaa elämässäni ja tämä lista on minulle muistutus siitä, että elämässä on muutakin kuin vain ne huonot asiat ja ajatukset.

Ja näitä asioita/esineitä/ihmisiä/mitä lie ei ole laitettu tärkeysjärjestykseen.

1. Valokuvaus

- Pidän todella paljon valokuvaamisesta luonnossa. En aikoinaan omistanut muuta kuin digikameran enkä tiennyt yhtään mitään kameran säädöistä ym ja kun nyt katson meidän keittiön seinällä olevia luontovalokuvia niiltä ajoilta, niin voin vain hymähtää tyytyväisenä, että olen onnistunut silti.

2. Karaoke

- Nautin todella paljon laulamisesta ja pienelle yleisölle esiintyminen on jopa toisinaan mukavaakin, vaikka yleensä minulla silti on aina kova itsekritiikki päällä ääntäni ja laulutyyliäni kohtaan. Joten minä olen päättänyt, että alan harjoittamaan lauluääntäni, rentoutumaan laulaessa ja hyväksymään ääneni, silloin opin enenmän.

3. Lemmikit

- Onkohan niitä peräti ollut elämäni aikana yli 30. Siitä asti kun täytin 4 vuotta, niin meidän perheessä on ollut aina joku karvaturri. Jotkut ovat pysyneet rinnallani niiden elämänkaaren loppuun saakka, toisista taas on jouduttu ikävä kyllä luopumaan. En voi kuvailla edes miten tärkeitä lemmikit ovat elämässäni, voin vain sanoa, että se on asia jota kukaan ei voi viedä elämästäni pois. Jo 6 vuotiaana sanoin, että haluan isona olla eläintenhoitaja ja tuo sama haave on edelleenkin. Vielä jonain päivänä sekin haave toteutuu.

4. Poikaystävä

- Olen kokenut paljon pahaa ennen, mutta nyt voin sanoa sen, että olen löytänyt vierelleni sellaisen ihmisen, jonka seurassa voin olla täysin oma itseni ja voin tuntea sen oikeasti, mitä on rakkaus ja rakastaminen. Olen vihdoinkin onnellisessa ja turvallisessa parisuhteessa enkä missään valheiden verkossa.

5. Perhe

- Liiankin usein perheen kanssa menee minulla sukset ristiin. Silti voin kiittää ja kumartaa heitä siitä, että he ovat olleet/jaksaneet olla elämäni aikana minun puolellani ja tukenani todella vaikeissa tilanteissa.. Uskon, että harvat vanhemmat ovat tehneet yhtä paljon lapsensa eteen, kuin minun vanhempani ovat tehneet minun eteen.

6. Kaverit

- Tässä kohtaa jään aina miettimään, kun mainitsen sanan "kaverit". Minulla ei ole elämäni aikana ollut paljoa kavereita, vain muutama. Eräs on pysynyt elämässäni ystävänäni jo yli 8 vuotta. Nykyään kaveripiirissäni on useampi henkilö. Toiset tunnen paremmin ja toisia taas en mainitsemisen arvoisestikaan. Ongelma siihen on se, että en voi luottaa täysin ihmisiin, joten en myöskään silloin pysty hyvin luomaan ystävyyssuhteita. En voi kertoa heille syvimpiä asioitani, vaan voin harrastaa heidän kanssaan pelkästään kevyttä small talkia. Syy siihen on se, että olen liian monesti joutunut pettymään. On ollut selkäänpuukottajia ja juoruilijoita. Luottamusta ei saada, vaan se täytyy ansaita.

7. Taide

- Olen taiteellinen ihminen. Ennen piirsin ja maalasin paljon kaikkea. Tai no, ylipäätään harrastin kaikkea luovaa tekemistä. Nykyään en halua edes aloittaa tekemään mitään suurempaa taulua tai projektia, sillä tuntuu, että se vaatii liikaa minulta ja epäonnistun kuitenkin. Ajattelin tämän ajatuksen muuttaa sellaiseksi, että kyllä minä osaan kun harjoittelen. Pienempiä projekteja kylläkin olen viime vuoden puolella väsännyt. Muutaman taulun, askarrellut kaikkea esim pilttipurkeista ym ja väsännyt muutaman runon.

8. Liikunta

- Tämä on hassua, sillä ennen ihnosin liikuntaa. Tämän vuoden alussa löysin liikunnan ilon ja se on pysynyt minulla. Se on niin suuri piristysruiske minun mielelleni ja keholleni kun on saanut harrastettua jotain liikuntaa päivän aikana. Jumpat ja lenkkeily on tänä vuonna ollut aika in juttu minulle. Kuntosali ja uimassa käynti on suunnitelmissa. Hevosharrastelua on vähän ikävä, sillä harrastin pienempänä ja noin yli vuosi sitten ratsastusta.Uskooko kukaan, jos sanon pienen salaisuuden? Olen laihduttanut 34 kg jokin aika sitten. Vielä mielestäni 7 kg voisi lähteä, vaikka olenkin jo normaalipainoinen. Taas mennään liiallisuuksiin ;)

9. Sisustaminen

- Suorastaan rakastan sisustamista. Olen innoissani odottanut, että olen päässyt sisustamaan tätä minun ja Vesan uutta yhteistä kämppäämme ja jotain pientä olenkin jo saanut aikaiseksi. Pidän japaniaiheisista koriste-esineistä, kirkkaista väreistä, luonto- ja eläinaiheisista koriste-esineistä ja kaikesta söpöstä sisustuksessa.

10. Huumori

- Huumorilla selviää aina päivästä kuin päivästä! Olen mielestäni huumorintajuinen ihminen, mutta en lämpene kuiville vitseille enkä alapäähuumorille. Tilannehuumori on aina parasta ja oveluus huumoria käyttäessään. En tulisi toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät olisi tippaakaan huumorintajuisia, ampuisin sellaisia muovisella kuulapyssyllä silmään..

11. Kauniit maisemat ja luonnossa liikkuminen.

12. Amerikan autot, kuten 50-luvun cadillacit.

13. Hyvä ruoka ja jäätelö (varsinkin lakritsijäätelö)

14. Elokuvat (mm kauhu, trilleri psykologiset, komediat ja hömppä leffat iskee).

15. Musiikki. Kaikki mikä kuulostaa hyvältä saa mielen kirkkaaksi.

16. Läheisyys. Halailu, pussailu ja.. ömm painiminen on kivaa oman kumpparin kanssa ;3

17. Tuoksut. Vanilja, kukat, vasta leikattu nurmi, joki, meri-ilmasto, metsä, ilma sateen jälkeen.

18. Tatuoinnit ja lävistykset.

19. Positiiviset, hymyilevät ja nauravat ihmiset.

20. Päiväkirjan kirjoittaminen.

21. Saunominen.

22. Lämmin kaakao kylminä talvipäivinä.

23. Kauniit sanat ja teot.

24. Kukkien istuttaminen ja kasvattaminen.

25. Nukkuminen ja zombeilu.

26. Avaruus ja tähtitiede.

27. Dinosaurukset.

28. Meikkaaminen ja laittautuminen.

29. Dataaminen ja Sega-pelikonsolin pelaaminen (sonic ja tails 2 peli on aina hc!)

30. Linnut. Ne on kauniita eläimiä (käsivarrestani löytyy lintu tatuoituna). Lempilintu on hippiäinen, miettikää ny mite pieni paskiainen sekin lintu on.

Eri mummotyypit

 (Kaikki mummotyypit ja niiden "luonteenpiirteet" on itse keksittyä materiaalia) 

Erilaisten mummotyyppien lista: 


    - Kyttääjämummo
On linnoittautunut omaan hämärään asuntoonsa. Tätä mummoa näkee suhteellisen usein kerrostalolähiöissä - ikkunan äärellä, mutta tätä mummotyyppiä on havaittu myös maalaismaisemissa ikkunoissa kyttäämäsä naapureitaan, mutta koska maalaismaiseman tontit ovat verrattain suuria, tämä mummo omistaa kiikarit ja osaa käyttää niitä. Muiden elämä on kyttääjämummon elämä.

    - Valittajamummo
Elämä ei koskaan ole niin onnellista, etteikö valittajamummo löydä aina jotain mussutettavaa. Yleisimmät valituksenaiheet ovat säätilat, joko on liian kylmä, liian liukasta, liian märkää, liian kuumaa, tai säätilasta ei oikein saa selvää. Kun valittajamummo herkeää miettimästä säätä, valituslista moninkertaistuu ja mielenpurkaminen pääsee kunnolla valloilleen. Valittajamummo nauttii valittamisesta liikaa. Asiat ovat hyvin, kun on jotain, josta valittaa.

    - Ray-mummo
Näitä mummoja näkee yleensä aina huoltoasemilla, kioskeilla ja kaupoissa pelaamassa peliautomaatia. Yleensä Ray-mummolle ei riitä edes yksi peliautomaatti, vaan pitää varata viereisetkin ja pelata niillä kaikilla yhtä aikaa. Rahapeliautomaateissa on tietty raja kuinka paljon rahaa voi laittaa pelattavaksi. Ray-mummo pitää huolen siitä, että se maksimiraja pysyy koko pelisession ajan.  Ray-mummo tuntuu tykkäävän enenmän kolikoiden syöttämisestä peliautomaattiin, kuin itse pelaamista. Ray-mummot saattavat käydä jopa keskellä yötä pelaamassa rahapeliautomaattia 24/7 auki olevilla huoltoasemilla.

    - Las Vegas-mummo
Muistuttaa hyvin pitkälti Ray-mummoa. Las Vegas-mummo vie tämän vielä pidemmälle, sillä Las Vegas-mummo tai toiselta nimeltään "Casinomummo" matkustelee ympäri maailmaa kasinoilla pelaamassa raha-automaatteja, isot määrät kolikoita taskussaan turkikset päällään. Taskujen koko on suurempi kuin Ray-mummoilla, sillä kasinoissa on paljon enemmmän peliautomaatteja ja niihin mahtuu kerralla paljon enenmän rahaa pelattavaksi.
Las Vegas-mummolla on vahva amerikkalais aksentti.

    - Koriste-esinemummo
Korite-esinemummon talon sisustus koostuu suuresta määrästä pieniä koriste-esineitä. Jos koriste-esinemummon talon seinältä löytyy yksi kohta, mikä on tyhjillään, selitys on että tyhjässä kohdassa ollut koriste-esine on joko tippunut vanhasta tapettiseinästä ja, siksi mennyt rikki. Koriste-esinemummolla on todennäköisesti jo suunnitelma ammottavan aukon täyttämiseen vielä koreammalla koristeella.

    - Äkäinen rollaattorimummo
Äkäinen rollaattorimummo on oikeasti yllättävän vikkeläjalkainen. Näyttää siltä, että äkäisen rollaattorimummon rollaattori on vain tarkoitettu hidastamaan mummon vauhtia. Tämä mummotyyppi on niitä mummoja, jotka eivät halua käyttää rahaa mihinkään ylinmääräiseen, kuten ylinopeussakkoihin.

    - Pullamummo
Pullamummolla on aina tarjottavana pullaa pakkasesta ja pikkuleipiä pöydällä odottamassa vierailijoita. Pullamummo yleensä tyrkyttää pullaansa lapsenlapsille, kylään tuleville naapureilleen ja omille jo aikuisille lapsilleen ja tarjoaisi myös aamuyöstä postia tuovalle postimiehellekin pullaa, jos postimiehellä olisi vain ylinmääräistä aikaa jäädä syömään pullaa. Pullamummo tekee niin paljon pullaa, että häneltä tilataan pullaa myyjäisiin ja muihin tilaisuuksiin, koska pitopalvelut evät kykene moiseen tuotteliaisuuteen.

    - Röökimummo
Tupakkakaan ei haise niin tupakalle, kuin röökimummo itse. Tämän vuoksi vuoksi tupakoista voisi sanoa, että "tämä savuke haisee  melkein röökimummolle".

    - Hajustemummo
Hajustemummon jokainen ruumiinosa tuoksuu eri parfyymille. Hajustemummo suosii vanhoja hajuvesiä, joita on ostanut itselleen Espanjanmatkallaan, kun hän oli vielä nuori tyttönen. Hajustemummon parfyymivarastot ovat mittavat. Hyllyltä löytyy kaikki ne voimakkaimmat sekä harvinaisetkin tuoksut. Jos mummo myisi jokaisen parfyymin niiden alkuperäiseen hintaan, hän saisi hankittua niillä rahoilla itselleen vähintäänkin 5-vuotta vanhan henkilöauton.

    - Kissafarmimummo
Kissafarmimummo ei tiedä tarkkaa lukumäärää talossaan asuvista kissoista, mutta tietää tasantarkkaan niiden nimet. Tämä mummo ruokkii naapureiden kissatkin ja ottaa aina säänöllisin väliajoin uusia kodittomiksi tulkittavia kissoja huostaansa. Riittää, että kisulla ei ole pantaa. Kissafarmimummo elää hyvin vaatimattomasti, koska hänen eläkerahoistaan suurinosa menee kissanruokaan ja hiekkaan ja imurin pölypusseihin.

    - Jeesustelijamummo (Muistuttaa valittajamummoa)
Tämä mummo ei välitä tippaakaan itse jeesuksesta, mutta tykkää ihmetellä ja kauhistella mitä merkillisempiä asioita, mitä hän kohtaa elämänsä aikana. Jopa positiivisista asioista tämä mummo saa aihetta jeesusteluun. Hän on ilmiömäinen jeesustelija. Yleensä jeesustelijamummo aloittaa kauhistelun asiasta sanoilla "Voi hyvä jumala..", "Herran jumala sentään.." tai "Voi herttinen sentään..". Jeeustelijamummo ei tykkää käydä juurikaan kirkossa, koska hän kokee paikan liian kilpailuhenkiseksi.

    - Heikko aisti-mummo
Heikko aisti-mummo elää ihan omassa maailmassaan. Hän on aikanaan lakannut pyytämästä selvennystä kuulemistaan ja näkemistään asioista ja päättänyt elää väärinkäsitysten maailmassa. Heikko aisti-mummoilla on yleensä heikko kuulo, mutta kun he kuulevatkin oikein, mutta sellaista mitä eivät halua kuulla, niin he käyttävät häijysti tätä ominaisuuttaan hyväkseen ja esittävät sen mukaisesti.

    - Tietäjämummo
Tietäjämummon kirjahyllyssä olevan tietosanakirja-sarjan sisällön yksityiskohtaiset lisämateriaalit löytyvät mummon päästä.

    - Uutis/sää-mummo
Mummon lapsenlapset epäilevät, että uutistoimistot soittavat mummolle kysyäkseen millainen sää on huomenna tai viikon päästä. Mummolla on yksityiskohtaiset säälogikirjat ainakin 20 vuoden takaa. Jos kuka tahansa vierailija on unohtanut katsoa päivän uutiset niin mummo osaa kertoa uutisaiheet paljon yksityiskohtaisemmin kuin uutiset itse.

    - Sukkapuikkomummo
Sukkapuikkomummolla on aina sukkapuikot kädessä tai vähintää käden ulottuvilla, kotona tai puutarhassa. Mummon jokaisella jälkeläisellä on vähintään kahdet villasukat, jotka mummo on tehnyt. Omaksi huvikseen mummo kutoo villasukkia kaappiin tai myyjäisiin. Pullamummot ja sukkapuikkomummot ovat monesti hyviä ystäviä keskenään. Myyjäiset ovat heidän yhteinen harrastuksensa.

    - Puutarhamummo
Tämän mummon pihapuutarhasta löytyy kasvikunnan tuotteita enenmän kuin lähimmästä ruokakaupasta. Puutarhamummo pystyy elämään omillaan, vaikka koko vuoden. Hänen tarvii käydä kaupasta ostamassa vain vessapaperia, kahvia, sokeria, maitoa, jauhelihaa ja hiivaa. Puutarhamummon puutarha on niin hyvin organisoitu ja niin iso ja kattava, että kun sinne astuu, pystyy aistimaan täysin autonomisen ekosysteemin, kuin olisi trooppisessa viidakossa ilman verenhimoisia petoja. Puutarhamummo tykkää keraamisista puutarhatontuista ja niitä hänellä on ainakin kaksi tonttua neliötä kohti.

    - Kohta kolmannenkin maailmansodan mummo
Kohta kolmannenkin maailmansodan mummo on varastoinut kellareihin purkkimuonaa ja kuivamuonaa seuraavaa maailmansotaa varten. Tämä mummo ei halua evakoitua talostaan, koska piti sitä viime kerralla niin hankalana, joten parempi linnoittautua pommin kestävään kellariin seuraavan sodan ajaksi.

    - Teenagemummo
Kukaan ei tiedä teenagemummon oikeaa ikää. Ulkoapäin hän näyttää rupsahtaneelta teiniltä, joka yrittää paikata kasvojensa uurteita ja virheitä paksulla pakkelikerroksella. Teenagemummot käyttävät yleensä huomiotaherättävää luomiväriä, kuten sinistä yhdistettynä vahvasti punattuihin huuliin. Nämä mummot suosivat muotiturkistakkeja ja isoja korneja hattuja.

    - Glamourmummo
Ulkoapäin glamourmummo muistuttaa pitkälti teenagemummoa, mutta hän on sinut ikänsä kanssa eikä yritellä peitellä sitä ja pukeutuu oikeasti tyylikkäästi.
Jostain käsittämättömästä syystä glamourmumon läsnäollessa kuuluu 50- luvun elokuvamusiikki.

    - Kauniit ja rohkeat- mummo
Arkisten askareiden aikataulutus perustuu Kauniitten ja rohkeitten esitysaikaan. Mikään ei saa estää illan tärkeintä hetkeä. Kauniit ja rohkeat-mummo on ehkä paras kritisoija sarjalle, heidän suusta kuulee yleensä, että "tämä sarja toistaa itseään", koska he eivät ole ikinä jättäneet yhtään jaksoa väliin (Mukaan lukien uusinnat).

    - Marjamummo
On olemassa kahdenlaista marjamummo-tyyppiä.

        - Aktiivinen marjamummo:
    Viettää aikaa marjametsällä enenmän kuin metsänhakkuutyömiehet     kesän aikana. Tuottelias marjamummo kykenee saamaan metsästä     irti suunattoman määrän marjaa. Tälle mummolla ei riitä     pelkästään metsät, vaan hän kasvattaa marjapuskia myös     kotipihallaan. Tuotteliaalle marjamummolle nykyaikana pahin     vihollinen on thaimaalaiset marjanpoimijat, jotka tulevat     poimimaan marjat jopa mummon kotipihasta.

        - Passiivinen marjamummo:
    Hänen pihamaassa kasvaa monta marjapensasta ihan omillaan ja     mummon pyynnöstä lähisukulaiset keräävät sadon ja lopulta     tekevät niistä mehut mummon puolesta. Tämä mummo jättää sadon     korjuun aina loppu kesälle ja valittaa sitä, kuinka marjat     tippuvat jo pensaista ja räkättirastaat syövät ne. Loppu     kesästä marjamummon pihalla näkyy usein humalaisia lintuja.

    - Valokuvamummo
Tämä mummo on ainoa suvussa, joka on saanut kerättyä kaikista sukulaisistaan valokuvat hyllyn täytteeksi. Valokuvamummon mielestä hyllyyn mahtuu aina yksi lapsenlapsenlapsen lapsenkin kuva mukaan. Seinät ovat jo täynnä kuvia. Hänestä itsestään löytyy kaksi kuvaa (Ylioppilas kuva ja hääkuva hänestä ja hänen edesmenneestä miehestään). Mummo on aina kameran takana. Valokuvamummo ei välttämättä halua nähdä itsetään kuvia ja ehkä siksi harrastaa itse valokuvausta.

    - Matkamummo
Matkamummon asunto ei sisällä kotimaisia kalusteita tai koristeita. Jokainen esine on jostain muusta maasta ja paikanpäältä omin käsin haettu. Matkamummo tietää vähemmän omasta kotimaastaan kuin maista, joissa hän on vieraillut. Suomessa matkusteleva mummo on yleensä liikkeellä asuntoautolla aina joka kesä ja leiriytyy takapajuisiin leirintäalueisiin. Matkamummon tunnearvoltaan tärkein ja rakkahin esine on wanhanaikainen rullilla varustettu matkalaukku.

    - Vainoharhamummo
Mummoa salakuunnellaan erinlaisilla tallennuslaitteilla ja salakuvataan yötäpäivää. Hän puhuu puhelimeenkin kuin häntä kuuntelisi vähintään kymmenen salaisen palvelun agenttia. Vainoharhamummon naapurusto on itseasiassa lavastusta mummon vakoilua varten. Suomi ei ole oikeasti itsenäinen valtio, vaan venäjän armeijan salainen hanke. Eräänlainen sosiaalinen koealue, jossa tutkitaan itse venäjän vaikutusta "itsenäiseen" kulttuuriin ja ihmisiin. Mummon vainoharhaisuus saa läsnäolijankin vainoharhaiseksi.

    - Juorumummo
Juorumummon naapureitten on hyvä tietää mitä heille itselleen kuuluu. Juorumummo tietää kaikista muista ihmisistä enenmän, missä mennään, kuin ne muut itse tietävät. Juorumummon lisäksi koko pitäjä tietää juorun kohteesta enenmän kuin juorun kohdehenkilö itse. Kun juorumummolta itseltään kysytään, mitä hänelle kuuluu, yleensä juorumummolle ei kuulu juuri mitään mainittavaa.

    - ATK-mummo
Hänellä on A, B, C, D ja ties mitä muita ATK-ajokortteja plakkareissaan. ATK-mummolla on ainakin 35 tuumainen LCD/PLASMA/3D  full HD- näyttö, mekaaninen näppäimistö taustavalolla ja vähintään G5 laserhiiiri kymmenellä painikkeella ja lisäpainoilla. Työasema on ehdottoman erkonominen pitkään datailuun. ATK-mummo ylläpitää omia sivuja ja on ainakin kolmen vanhuksille suunnatun yhteisön nettisivujen ja ainakin servereiden pääasiallinen ylläpitäjä ja huoltaja.

    - Vielä-vanhalla-kiekkopuhelimella soitteleva-mummo
Tämä mummo on puhelinyhtiöiden päänvaiva. Puhelinteknologiaa pyritään kehittämään ja samalla pyritään pääsemään vanhasta eroon, mutta tämä vaatisi sen, että mummosta täytyy päästä eroon. Mummon mielestä johdoton puhelin on noituutta. Paholaisen keksimä kapistus.

    - Tärinämummo
Kun tärinämummo yrittää juoda maitoa lopputulos on joko sotkuinen  tai, jos maito pysyy kupissa, maito muuttuu ajan kanssa kermaksi.

    - Lastenvahtimummo
Lastenvahtimummo on koko suvun voimavara. Suorastaan suunnaton säästöpossu, sillä hoitopaikkojen löytäminen on itsessään joskus hyvin vaikeaa, saatika niiden hinnat... Harva hoitopaikka ostaa hoidokeilleen leluja, vaatteita ja herkkuja mielenmäärin. Ja tämä kaikki täysin ILMAISEKSI!

    - Pullomummo
Tätä mummolajia näkee isojen ihmismassojen seassa yleensä juhannuksena, vappuna ja muina juhla-aikoina, jolloin ihmisiä on juhlistamassa kaupungilla iltaa kaljatölkit kädessä. Pullomummot ovat hyvin nopeita keräämään pulloja ja pullomummoilla on kova taistelu keskenään saada pullot ensinmäisenä kerättyä. Tehokkaalla pullomummolla on yleensä illan aikana saatu kerättyä jopa 12 muovipussillista pulloja ja tölkkejä juhannusiltana. Normaaliolosuhteissa saman kulmakunnan mummoilla on keskinäinen kunnioitus toisia pullomummoja kohtaan ja sen vuoksi heillä on myös omat pullonkeräys alueet.

    - Sukkahousumummo
Sukkahousumummot pitävät ohuita sukkahousuja säällä kuin säällä. Oli sitten kesä tai pakkastalvi sukkahousu mummo ei luovu sukkahousuistaan. Mitä ohuempaa materiaalia sukkahousut ovat, niin sitä parempi. Tyypillisellä sukkahousumummolla talviasusteisiin kuuluvat tietenkin ohuet sukkahousut, yli polviin asti pituinen villakangashame, kuomat jalassa ja toppatakki päällä.

    - Supermummo
Jokaisesta suvusta löytyy varmasti yksi supermummuksi kelpuutettava. Supermummu menee eikä meinaa. Supermummut käyvät vielä 80 vuotiaanakin joogassa, jumpissa, hölkkälenkillä, harrastavat extremelajeja eivätkä kärsi mistään vaivasta, joka estäisi heitä tekemästä mitä mahdottomempia asioita. Kun supermummulta kysytään pitkän iän salaisuutta, niin mummu mainitsee tyyneesti, että kalanmaksaöljy on pitkän iän salaisuus.

    - Ryijymummo
Hänen asuntonsa seiniä koristavat toinen toistaan isommat ja mummon mielestä kauniimmat ryijyt. Ryijymummot aloittavat ryijyjen keräämisen jo pikku tyttönä, joten mummoikään asti heillä on yleensä jo lähemmäs 50 ryijyä. Aidot ryijymummot laittavat kaikki ryijyt seinälle ja, jos kaikki eivät mahdu, niin ryijymummo soveltaa isoimmat ryijyt matoiksi.

    - Horoskooppimummo
Horoskooppimummot lukevat kaikki uusimmat horoskoopit sanomalehdistä ja leikkaavat ne talteen, mutta pahimmat horoskooppimummot kaivavat kaapin pohjalta esiin jopa 4-vuotta vanhat horoskoopit eri lehdistä, vaikka he tietävät, että vanhojen horoskooppien lukemisen sanotaan tuovan epäonnea. Horoskooppimummot uskovat aina kaiken mitä heidän horoskooppinsa heille tulevana kuukautena lupaa.

Kuulumisia

En ole pitkään aikaan kirjoitellut blogia, jos katsotte tarkemmin niin sinänsä julkaisin joka päivä alussa parikin uutta kirjoitusta, että intoa aluksi oli paljon ja tekstiä tuli kuin saavista kaatamalla. Nyt minulla on ollut paljon tekemistä, eli olen elänyt vähän muuallakin kuin vain tietokoneen ääressä naputellen näppäimistöä. Ajattelin kertoa omia kuulumisiani tällä kertaa.

Ensinnäkin kevät. Se on aina ollut minulle oikea piristysruiske synkän talven jälkeen. Mieliala kohoaa, viimeisetkin masennukset kaikkoavat, pää pursuaa täynnä ideoita ja suunnitelmia, energiaa riittää vaikka mihin ja olo on pääsääntöisesti positiivinen. Odotan myös kesää innolla, koska silloin olen aina parhaimmillani, eli pyrin toteuttamaan itseäni kaikella mahdollisella tavalla. Aina keväisin myös luomisen into nostaa päätään ja syntyy paljon uutta hienoa, kuten vaikka nyt olen askarrellut monenlaista ja tehnyt muuta näkyvää taidetta. Tekee mieli aina kevään tullessa sisustaa kotia valoisemmaksi, värikkäämmäksi, hyödyntää päivänvaloa raottamalla jo sädekaihtimia auki. Luoda mukava ympäristö, joka piristää ja tuo kodikkaan olon ympärille.

Vuosi sitten innostuin liikunnasta oikein kunnolla, mutta ajattelin sisimmässäni, että se kiinnostus lopahtaa kuitenkin kohta. Ei kuitenkaan käynyt niin ja olen nykyään urheiluhullu ja nautin todella paljon urheilusta. Joka päivä varaan aikaa sille, että pääsen joko täällä neljän seinän sisällä vetämään raskaat lihaskuntotreenit seuraten jumppa DVD:ltä pomppivia isoon ääneen kailottavia akkoja, jotka hokevat koko ajan "Jaksaa vielä, jaksaa jaksaa, vielä vähän, hyvä, hienoa!".. Yeah right. Tein itselleni haasteen, jonka otin vastaan innolla. Aloitin juoksuohjelman, joka kestää kokonaisuudessaan 11 viikkoa. 11 viinkon päästä minun pitäisi jaksaa jo juosta 10 km lenkkejä yhtäjaksoisesti. Kun laskeskelin, niin se sijoittuisi kesäkuun puoleen väliin ja juoksentelisin jo kepeästi tuolla pitkin maita ja mantuja eikä tuntuisi missään, aika jännää. Paras ystäväni otti myös haasteen vastaan, kun sanoin hänelle, että "Haastan sinut, perkele!". Eilen hän tuntui olevan vielä eri mieltä siitä, ettei jaksa aloittaa moista, mutta mikä lie sai hänen mielensä lopulta muuttumaan ;)

Hiihtoloma oli aikoja sitten, mutta kerron siitä, sillä hiihtoloma oli poikkeuksellinen, koska olimme mieheni kanssa 2 viikkoa minun porukoiden luona viettämässä hiihtolomaa, tai no se hiihtoloma venyi viikolla yli, mutta ei se minua haitannut, sillä tekemistä riitti. Kävin maastoratsastamassa heposella, joka oli todella mukavaa ja rentouttavaa, jos ei oteta huomioon siis häntäluutani, joka oikutteli ikävästi, kun se painoi satulaan koko ajan (Olen loukannut häntäluuni joskus vuonna kivi ja paavo.. Okei, sillon kun olin lapsi ja nimeni ei ollut Paavo). Yleisesti ottaen hiihtolomalla myös hiihdetään, joten otin sukset, monot ja sauvat esiin ja lähdin hiihtelemään latuja pitkin. Hiihtoloma oli siis aika liikuntapainoitteinen minulla. Vielä kun ottaa tähän mukaan sen, että kaivelin porukoiden pihamaalle 100 metriä pitkän kävelyreitin lumeen, joka kiertää etupihalta mutkitellen varastorakennuksen taakse ja sieltä vielä takaisin etupihalle.. Ai miksikö tein jotain helvetin kävelyreittejä lumeen? No, kun en yhtenä iltana jaksanut lähteä kävelylenkille, niin ajattelin että on helpompaa ja mukavempaa kaivaa pihalla hassuja pieniä reittejä lumeen.. Ai, että oliko kivaa? No arvaa perkele, no oli se :3

Välillä toki tulee niitä alamäkiä, mutta alamäistä on nousto suht nopeaa ylös enkä ole jäänyt itsesäälissä makaamaan sinne pohjalle. Välillä pääkoppa tuntuu täyttyvän niistä ikävistä asioista, koska minä olen nykyään sivuuttanut aina pahat ajatukset. Sivuuttamalla ne ovat unohtuneet hetkeksi, mutta kun alkaa taas miettimään niitä asioita, joita on sivuuttanut, niin kaikki ne asiat pamahtavat tajuntaan samalla kertaa. Silloin tuntuu, että päässä pimahtaa kohta ja tuntuu sekoavan millä hetkellä hyvänsä. Ehkä siis olisi parempi käsitellä ikävät asiat heti tai pikkuhiljaa eikä jättää niitä selvittämättä tai sivuuttaa niitä koko ajan.

Btw, sanon vielä sen, että on mulla vaan aivan ihana kissa, vaikka se välillä onkin tommonen pikku paskiainen (Melkein aina..). Ollaan Merrin kanssa löytämässä vihdoin yhteinen sävel ja ollaan alettu jo vähän tykkäämääkin toisistamme. On tuon elukan kouluttaminen kyllä vienytkin aikansa ja nyt Merri on vähän (Vain vähän..) alkanut tottelemaan käskyjä. Odotan sitä hetkeä kuin kuuta nousevaa, kun Merristä tulee vähän aikuisempi. Toivonmukaan se sitten rauhoittuisi edes vähän.. Edes vähän.