Hiljaisuus

Aloin pohtimaan asioita, jotka saavat eri ihmiset rauhoittumaan ja irti arjesta. Eri tapoja on todella paljon ja kaikilla on omat tapansa saada itsensä rauhoittumaan ja rentoutumaan. Yksi rentoutuu pelatessaan tietokonepelejä, toinen puolestaan kotitöitä tehdessä, kolmas kirjan ääreen uppoutuessaan ja neljäs vaikkapa maalatessaan taulua. Olen itse ollut nyt pidemmän aikaa koko ajan menossa ja unohtanut pysähtyä hetkeksi. Huomasin sen siinä, kun arkiaskareetkin alkoivat ruveta tuntumaan ylitsepääsemättömiltä ja voimavarat alkoivat olla vähissä. Olin kuluttamassa itseäni loppuun, siksi, että unohdin pysähtyä edes hetkeksi ja kuunnella, että mitä kehoni yrittää sanoa. Se halusi rauhaa, joten minä pysähdyin ja annoin itselleni luvan rauhoittua sillä tapaa, minkä parhaaksi näin.

Minun tapani rauhoittua on mennä luontoon. Joen rannalle, metsään, lenkkipoluille, ihan minne tahansa ulos, jossa ei ole ketään muita ihmisiä, vain minä ja luonto ympärilläni, kaikkineen rauhoittavineen luonnon äänineen. Luonnon keskellä voin hetkeksi vetää syvää henkeä, sulkea silmät, antaa ajatusten tulla ja mennä, kuunnella luonnon ääniä, nähdä ympärillä jotain kaunista ja aitoa, tuntea täydelinen rauhallisuus ja se kuinka kiireet, stressi ja jännitys unohtuvat. Luonnossa voi kokea niin paljon ja samalla kertaa. Juuri vähän aikaa sitten kävin aamu kuudelta lenkillä ja lenkin jälkeen lähdin kävelemään metsään kestohankia pitkin. Pysähdyin keskelle peltoa.. 

Tunsin sen, kuinka kehossani virtasi veri, tunsin, kuinka sydämeni pumppasi täydellä teholla, koko kehoni oli lämmennyt juoksemisesta, tunsin, kuinka kevyesti kestohanki kantoi minua, tunsin oloni pieneksi, tunsin pienen tuulenviiman- ja aamun ensinmäiset auringonsäteet lämpimänä kasvoillani, hengitin voimakkaasti ja tunsin, kuinka keuhkoni täyttyivät täyteen kylmää raikasta ilmaa, tunsin, kuinka suupieleni kääntyivät hymyyn, tunsin, kuinka kehoni ja mieleni rauhoittuivat..

Näin todella kauas pelloille ja metsään, näin ympärilläni täydellistä hiljaisuutta, näin, kuinka kolme isoa jänistä juoksi pellon laidalla ja pari fasaanikukkoa pyrähti minua karkuun, näin, kuinka kevät teki tuloaan ja aurinko valaisi pellot ja puiden latvat, näin, kuinka kaikki vielä nukkuivat, oikeastaan en nähnyt ketään ihmistä, se oli pitkään aikaan paras näkemätön asia sillä hetkellä..

Haistoin raikkaan ja kylmän kevätilman, haistoin sammaleen ja mullan tuoksun, haistoin savua, se tuli jostain kaukaa.. 

Kuulin fasaanien rääkäisyjä metsästä, kuulin, kuinka vierestä lentäneen fasaanin siivet löivät ilmaa vasten kovaa, kuulin, kuinka pakkaslumi natisi kenkieni alla, kuulin pikku lintujen laulua, jostain kaukaa kuului yhden autoa renkaiden vinkumista, kuulin, kuinka tikka nakutti nokallaan puuta, kuulin pienen tuulen viiman korvissani, kuulin, kuinka joella virtasi vesi ja jäät paukkuivat..

Mieleni oli rauhallinen, kehoni oli täydellisen rento, en miettinyt mitään en ajatellut ketään. Minä vain ihastelin kaunista, hiljaista luontoa ympärilläni. Tunsin olevani pitkästä aikaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kello kuusi aamulla keskellä keväistä peltoa, -10 asteen pakkasessa, yksin.