Pahin vihollinen, vai paras ystävä? Sinä päätät.

Nyt, kun olen mielestäni jo tarpeeksi oivaltanut asioita tästä seuraavasta aiheesta, josta tulen kirjoittamaan, niin uskon, että on hyvä hetki kertoa omat mielipiteeni.. 

Eli mitä mieltä olen itsensä arvostamisesta. 

Itsensä arvostaminen on perusta sille, miten näkee ja kokee itsensä - Tosin se on kylläkin itsestään selvä asia. Mietitäänpäs asiaa näin: Ainut henkilö, jonka kanssa tulet olemaan koko elämäsi ajan, olet sinä itse. Sinä päätät, tuletko olemaan itsesi pahin vihollinen, vai paras ystävä. Miksi haaskata elämää itsensä vihaamiseen, vähättelyyn ja kriittiseen itsensätutkiskeluun? Kyllä sitä vanhana sitten kerkeää vittuuntua itseensä yksin pimeässä pirtissään, mutta nuoruus on aikaa, jolloin kannattaa ja pitää yrittää elää täysillä.

Olla oman itsensä herra, kantaa itseään koreasti, rakastaa itseään, hyväksyä virheensä ja olla tyytyväinen asioihin, jotka tekevät sinusta juuri sinut. Jokainen on omanlaisensa ja täydellisyyden tavoittelu on kuluttavaa, jopa turhaa, sillä täydellisyyttä ei mielestäni ole. Toki jokaisen käsitys täydellisyydestä on eri, mutta sen fanaattinen tavoittelu on jokseenkin typerää. Miksei tyytyä siihen mitä jo on? Ja, jos näkee itsessään jotain korjattavaa, niin miksei vain pieni hienosäätö olisi riittävää parantaa/muuttaa asioita itsessään parempaan suuntaan, jos siihen on tarve? Täydellisyyden tavoittelu on haaskausta. 

Kun lopulta tajuaa nuo edellämainitut pikku seikat ja alkaa katselemaan itseään avarakatseisemmin, niin pikku hiljaa itsensä arvostus nousee. Mielestäni kuitenkin liiallinen itsetietoisuus on pahasta. Itsensä hyväksyminen on vapauttava ja hyvä tunne, tuntuu kuin pääsisi irti kahleista. Kun ajattelee, niin itsensä tarpeeton vihaaminen on kahleissa oloa, mutta pitää muistaa, että sinä olet se, jolla on kahleiden avaimet hallussa. Voit aukaista ne milloin haluat ja voit alkaa elämään elämääsi ilman tarpeetonta itsekriittistä asennetta.

Jos alan puhumaan itsestäni, niin voin sanoa, että olen ollut itseni vihamies aivan liian kauan. Päätin alkaa olemaan enenmän itseni kaveri ja olen huomannut, että olen alkanut pitämään itsestäni tällaisena, kuin olen (Pienin askelin kohti parempaa itsetuntoa). Toki näen itsessäni edelleen virheitä ja moitittavaa, mutta mietin nykyään ensin, että onko minulla tarvetta mollata itseäni niistä asioista. Mietin, että onko niissä minkäänlaista järkevää pointtia ja tulenko minä yhtään viisastumaan tai oppimaan itsestäni mitään, jos aina vain torun itseäni virheistä, jotka ovat minussa mielestäni hirvittäviä. Enenmänkin itsensä kannustaminen ja pienet kehut itselle ovat parempia keinoja saada itsensä oppimaan uutta, kuin koko ajan syyttävä sormi osoittamassa itseään.

Suurin asia mikä on edesauttanut minua itseni hyväksymisessä on ollut juoksuharrastukseni. Se on antanut minulle mahdollisuuden seurata itseäni sivusta, kuinka nopeaa edistymistä minulla on tapahtunut - Edistyminen puolestaan on nostanut itseluottamusta siitä, että minä onnistun ja minusta on johonkin. Juoksuharrastus on myös muokannut kehoni uuteen uskoon, joka myös toisena tärkeänä asiana on vaikuttanut vahvasti tapaani hyväksyä itseni myös ulkoiselta olemukseltani. Mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla jokin sellainen harrastus, josta nauttii ja, jossa tuntee olevansa parhaimmillaan, sillä se vaikuttaa jo yksistään todella paljon, että näkee itsensä onnistuvan hyvin jonkun asian parissa. 

Tähän loppuun haluan näppärästi liittää vielä tekstiä aiheesta "Mitä on hyvä itsetunto?":

Sinulla on hyvä itsetunto, jos

• minäkuvasi on totuudenmukainen – tunnistat ja tiedät vahvuutesi ja heikkoutesi
• luotat itseesi ja arvostat itseäsi ihmisenä – et esimerkiksi anna loukata itseäsi ja uskallat ottaa vastaan haastavia tehtäviä
• pidät elämääsi arvokkaana ja ainutkertaisena
• olet itsenäinen oman elämäsi ratkaisuissa ja riippumaton muiden mielipiteistä
• et koe tarvetta loukata muita, mutta elät omaa elämääsi niin kuin haluat – et sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa
• siedät pettymyksiä ja epäonnistumisia.

Hyvä itsetunto ei ole

• samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen
• pelkkää itsevarmuutta ja itsensä näkemistä ainoastaan myönteisessä valossa
• sosiaalista rohkeutta, sillä myös ujolla tai syrjäänvetäytyvällä voi olla hyvä itsetunto ja vastaavasti äänekäs ja sosiaalinenkin ihminen voi kärsiä huonosta itsetunnosta
• itsekkyyttä, itsensä toteuttamista toisen kustannuksella.

Tekstit kopioitu osoitteesta: Mitä on hyvä itsetunto?

Vanhan loppu = Uuden alku

Vanhan loppu voi olla uuden alku, näinhän se menee, jos niin haluaa ja niin päättää. Minä haluan päättää niin. 

Minulla on paljon asioita elämässäni, joista nautin, kuten esimerkiksi harrastukset, luonto, ja eläimet. Vaikka nyt on muutamana päivänä tuntunutkin siltä, ettei jaksaisi/kiinostaisi tehdä mitään mieliasioihin liittyvää, vaan velloa vain paikallaan, niin mielestäni se saa riittää. Pääsen paljon nopeampaa jaloilleni, kun keskityn asioihin, jotka ovat minun voimavarojani. Siksi olenkin nyt tänään miettinyt aivonystyrät sauhuten, että mitä pieniä projekteja aloittaisin tekemään, jotta saisin muuta ajateltavaa/tekemistä. Minulle tuli heti yksi idea, jota voisin toteuttaa joka päivä ja ajattelin aloittaa sen jo tänään, eli:


1. Yksi onnistunut valokuva päivässä.
- Ajattelin tämän vuoden loppuun asti kuvata joka päivä ja saada yhden täydelisesti onnistuneen kuvan otettua. Lopuksi, kun tämä vuosi on päätöksessä, kehitän parhaimmat kuvat itselleni talteen ja teen kuvakollaasin (En usko, että tulisi kovin halvaksi kehittää kaikki parhaat otokset jokaiselta päivältä, joten joudun karsimaan..).

Toinen asia, joka on jo jokapäiväisessä elämässäni ja, jota en aio lopettaa on harrastukseni ja siihen liittyen minulla onkin lähitulevaisuuden suunnitelmia, eli:
  

2. Juoksuharrastus -> Etenee puolimaratonille -> Etenee kokomaratonille.
-  Liikunta on ollut tähän asti minulle paras tapa purkaa henkisiä paineita ja juoksua harrastaessa en suoranaisesti mieti mitään ikäviä asioita, vaan nautin siitä tunteesta, kun voin pistää itseni joko äärirajoille, haastaa itseäni ja nähdä kehittyväni joka päivä paremmaksi, nähdä jaksavani ja saavani siitä hyvän mielen ja olon - Henkisesti, että fyysisesti. 

Tällä hetkellä juoksen jo 15 km pituisia lenkkejä ja syyskuussa tähtään ensinmäistä kertaa puolimaratonille, joka on 22 km (Helvetin tarkka numeraallinen luku on 21,0975 km). 

Tämän jälkeen on vuorossa kokomaraton, joka on puolestaan 42 km pituinen (Ja sen aivan helvetin tarkka numeraalinen luku on 42 195 km). 


3. Uusia harrastuksia, uusia kavereita, uusia kokemuksia.
- Tässä siis lista, joita lähitulevaisuudessa tulen itselleni lisää vaalimaan. En ala etsimällä etsimään itselleni kavereita, vaan uskon, että eiköhän niitä aina jostain tupsahda eteen etsimättäkin. Uusien harrastuksien myötä varmasti löytyy samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat kiinostuneita samoista asioista.

Uusia kokemuksia otan vastaan avosylin ja tarkoitan tietenkin, niitä positiivisia asioita nyt eninmäkseen, sillä enköhän ole jo ihan tarpeeksi nyt yhteen syssyyn saanut niitä ikävyyksiä niskaani. Aioin siis olla jatkossa avarakatseisempi uusille kokemuksille ja tilaisuuksille ja pyrin kokeilemaan jatkossa jotain ihan uutta, ennen kuin vedän minkäänsortin lopullisia johtopäätöksiä asioihin.
  

4. Muistutus minulle: Älä ole tulevaisuudessa niin sinisilmäinen. 
- Olen aivan älyttömän hyväuskoinen ihminen ja uskon ja toivon kaikista aina vain hyvää ja siksi minua onkin ollut niin helppo käyttää hyväksi eri asioissa - Olen siis erittäin sinisilmäinen ihminen ja se on monesti meinannut käydä minun kohtalokseni eri tavoilla. Olen ollut aina liian kiltti muille ja nöyrtyvä muiden edessä, jonka takia myös olen ollut todella epävarma itsestäni. Se puolestaan heijastuu muille sillä tapaa, että varmistelen asioita todella paljon, ennen kuin uskallan tehdä mitään. En ole uskaltanut tehdä itse päätöksiä, ilman, että olen kysynyt ensin muilta, että miltä tämä tuntuisi teistä? Ei kai tämä ideani/suunitelmani ole teille mitenkään haitaksi?

Mutta nyt siihen tulee muutos! En aio jatkossa olla niin sinisilmäinen ja muilta ihmisiltä omista asioistani varmisteleva ihminen, vaan aion ratkaista ja päättää omat asiani oman pääni sisällä ja tehdä päätökset juuri sen mukaan, kuin minulle on hyväksi. En voi jatkuvasti aina miettiä, että miltä toisesta tuntuu, jos teen oman ratkaisuni omaan asiaani. En aio enää jatkuvasti kysellä toisilta ihmisiltä, että onko minun ideani tai suunitelmani hyvä. Päätän itse. Muut ihmiset päättäköön omista asioistaan, niin teen myös minäkin. 

Tällaiset selvät pienet päätökset varmasti tulevat jatkossa olemaan minulle vain hyväksi ja pitävät minut oikeailla raiteilla elämässäni.  

Lehmut

Joka ikinen kesä tämä on ollut tuttu näky kotipuolessa..

Naapurilla ei tunnu pysyvän lehmut aidan sisäpuolella..

Joko syy on se, että aidat ovat huonosti tehty, tai..

Lehmät osaavat lentää.

Selviytymisprosessi

En tiedä onko kukaan sinänsä odotellut minulta mitään tekstiä tänne, mutta tosiaan nyt on ollut selainen kausi, ettei ihan ensinmäisenä ole ollut mielessä kirjoitella oikein mitään. Tosin tiedän kyllä, että kuten kaikilla blogeilla, niin myös minunkin blogillani on niitä ns. "kyttääjiä", jotka aina tulevat vain sen takia lukemaan tänne tekstejä, että näkevät mitä minulle kuuluu (Tuttuja minulle, eli heipä vain teillekin).

Kuten jo kerran olen täällä maininnutkin, niin en ole tekemässä tästä mitään angstiblogia, jonne tulen valittamaan henkilökohtaisia asioitani yksityiskohtaisesti, sillä turhapa niitä on huudella netissä muille ihmisille. Jotkut jopa vain nauttivat siitä, kun saavat lukea toisen elämästä asioita, joita he toivovat toiselle tapahtuvan, eli siis mitä ikävempiä asioita toiselle tapahtuu, niin sitä mukavempi niitä on lukea. 

Joka tapauksessa voin summittaisesti mainita, että elämässäni tällä hetkellä on tapahtunut aika iso käännekohta, joka on minulla vaikuttanut negatiivisesti omaan mielentilaani ja siitä toipuminen vie varmasti jonkin aikaa, mutta en usko, etten pääsisi siitä yli. Tämä liittyy erääseen minulle tärkeään ihmiseen ja toivonkin hänelle jatkossa vain pelkästään kaikkea hyvää, sillä hän on ollut minulle todella ihana ihminen eikä ole koskaan halunut minulle mitään pahaa, päinvastoin. Olen oppinut häneltä paljon asioita ja niiden opittujen asioiden myötä oma näkemykseni maailmaan on muuttunut paljon, eli siis avartunut. Haluaisin olla jatkossakin tähän ihmiseen yhteyksissä, sillä hän on minulle todella tärkeä ja haluan tietää mitä hänelle kuuluu.

Tämä käännekohta on vaikuttanut minuun myös sillä tapaa, että minulle tärkeät asiat ovat jääneet nyt vähän tauolle, koska mielenkiinto ei ole riittänyt niihin, sillä tapahtuneet asiat ovat vieneet voimavarojani - Stressi, unettomuus ja mielialanvaihtelut. Olen siis pitkälti vain ollut ja käynyt läpi päässäni tapahtuneita asioita, jotka ovat saaneet minut äkisti lamaannutettua. Ei tietenkään ole pidemmän päälle hyvä asia vain pohtia mielessään läpi ikäviä asioita, vaan jossain vaiheessa on hyvä suunnata kohti tulevaa. Uskon, että tulevaisuudessa minulle tulee tapahtumaan vielä vaikka mitä ja toivon todella, että joskus minullakin alkaisi se ylämäki, etten aina vain sinkoilisi paskaista jäteviemäriä pitkin muiden jätteiden seassa alaspäin kohti syvää jätekuilua. 

Eli suunnitelmia tulevaisuudelle on edelleen ja varmasti mielenkiintokin palaa ennalleen asioihin, kun olen saanut käsiteltyä päässäni läpi tämänhetkiset tapahtuneet asiat, jotka tuntuvat pysäyttävän minua. Seuraavana on taas muutto edessä itselläni ja siihen on monia syitä, ei vain yksi. Se on myös toisin ajateltuna jopa mahdollisuus aloittaa uusi alku elämälleni muuttamalla ihan erinlaisiin ympyröihin. Sen jälkeen pitää sitten katsoa, että minkälaista suuntaa sitä keksii elämälleen. Elämähän minulla on vasta alussa ja olen nuori ihminen, jolla on paljon mahdollisuuksia asioihin.

Sillä minulle on tapahtunut paljon rankempiakin asioita elämässäni (Ikävä kyllä), kuin tämä käännekohta mikä nyt, joten, jos minä niistä olen selvinnyt, niin tämän pitäisi olla helppo nakki. Sanotaanko kuitenkin, että tämä on erinlainen selviytymisprosessi, koska tähän liittyy toinenkin ihminen, joka on minulle todella rakas. Ainut asia, joka korjaa tämän on aika ja asioiden hyväksyminen/ymmärtäminen. 

Tässä tuli nyt tällaista oman mielen purkamista kevyempään sävyyn, sillä en todellakaan ala puhumaan henkilöistä nimillä enkä ala puhumaan itsestäni syntyjä syviä, eli henkilökohtaisuuksia sen kummemmin, joten tällainen itsekseen asioiden pohdiskelu ympäripyöreästi saa riittää ja sanon suoraan tämän, että kyllä tänne kirjoittelu ja pohdiskelu vähän avarsi asioita päässäni :) 

Loppuun vielä:

Pakko taas mainita, että suosittelen todella lämpimästi kaikille oman blogin aloittamista ja varsinkin, jos kirjoitat sitä vain itsellesi, kuten minä teen. Kirjoittamisen ohessa sitä oppii löytämään itsestään aivan erinlaisia puolia. Oppii siis ymmärtämään itseään ja muita paremmin ja eri asioita eri näkökulmista.

Ja sitten vielä mainitsen sen, että kaveripiirissäni useat henkilöt ovat sanoneet, etteivät lue blogiani sen takia, koska tekstiä on niin paljon. Siihen voin mainita vain, että no ei voi mitään. Minulla on paljon asiaa ja sanon sanottavani aina jostain tietystä aiheesta yleensä yhteen postaukseen, eli tekstiä tulee paljon. Minua se ei tosin haittaa. 

Kaupungin luonnossa kuvailua