Onko se jo ohi?

En ole varmaan koskaan odottanut sitä, että joulu olisi jo ohi. Nyt jostain syystä odotan jouluajan päättymistä, vaikka se rumba on alkamassa vasta tänään aamusta. Viime vuonna en edes muista miten vietin ja missä vietin joulun. Pahoittelen, jos vietin joulun kivasti joidenkin henkilöiden kanssa, sillä ei ole minkäänsortin muistikuvaa. Sen tiedän, että ihan selvinpäin tuli oltua, kuten tänäkin jouluna (Eli muistinmenetykseen on jokin muu olennainen syy). Olisi ihan kiva tietää kyllä, mitä tein viime jouluna, eli jos joku tietää minun puolestani, niin soittakaa Marionettinuken kuumalle linjalle.

(Marionettinuken kuumalle linjalle tulikin tieto missä olin viime Joulun, joten kiitos muistutuksesta ja anteeksi)

Eniten tänä vuonna joulussa on ärsyttänyt, sen yltiöpaattinen mainostaminen (Jota kylläkin tehdään joka joulu, koska joulu on niin markkinoitua hommaa..) ja turha jouluhössötys minun makuuni. Kaupoissa alkaa soimaan liian aikaisin ärsyttävä joulumusiikki, kaikenmaailman joulukoristeet ja tekokuuset tulevat liian aikaisin myyntiin (Myyntiin jo silloin, kun edes ensilumet ovat kerenneet laskeutuneet maahan..), vaikka jouluun olisi aikaa vielä muutama viikko, kaupat ovat täynnä kaikenmaailman jouluruokia ja joululahja-krääsää, joita ihmiset ryntäyksellä tulevat ennen h-hetkeä ostamaan. En ole koskaan tykännyt olla joulun alla kaupoissa pyörimässä, mutta nyt tänä jouluna ihmiset kaupoissa pistivät ärsyttämään minua enenmän, kuin koskaan ennen. En tiedä, olenkohan tulossa jo niin vanhaksi, että ennen "Ahh, niin ihana" joulu tunnu enää miltään?

Lapsena sitä odotti innoissaan jouluaattoa. Aukaistiin joulukalenterin luukkuja (Joskus ihan järjestyksessä, mutta yleensä aina kaikki kerralla..), tehtiin joululahjatoiveita, käytiin hakemassa joulukuusi, herättiin aikaisin jouluaaton aamulla katsomaan tv:stä jouluohjelmia, syötiin perheen kesken jouluateria, jonka jälkeen alettiin odottamaan joulupukkia, leivottiin pipareita ja joulutorttuja, käytiin joulusaunassa ja lopulta, kun pukki saapui, jaettiin joululahjat, käskettiin pukin painua helvettiin, jonka jälkeen isämme ilmestyykin pitkältä kävelylenkiltä ulkoa viettämään kanssamme joulua ja nauttimaan suklaakonvehteista.. Ja niin pois päin. Kuulostaako aivan mahtavalta? Joo, lapsena sitä osasi odottaa, toivoa ja iloita joulusta erillä tapaa. 

Nyt tuntuu siltä, ettei joulua tarvitse juhlistaa niin kovin perinteisen kaavan mukaan, kuin ennen, että siitä tulisi täydellinen, mukava ja perhekeskeinen joulu. Tänä jouluna vietän tietenkin joulua perheeni kanssa, kuten aina, mutta emme vietä joulua enää ns. "Perinteisen kaavan mukaan". Kävimme kyllä joulusaunassa.. Tosin paria päivää ennen jouluaattoa. Aiomme syödä perheen kesken yhdessä hyvän jouluateria ja, se siitä. Emme jaa toisillemme lahjoja enkä usko, että niitä on edes osteltu. Miksikö? Koska joulu on aina ollut perheessämme niin materialistista omasta mielestäni, joten koin parhaaksi sanoa vanhemmilleni, että "En halua tänä jouluna yhtään mitään, riittää, kun on hyvää seuraa ja hyvää ruokaa". Oikeasti se myös riittää. 

En ole odottanut ollenkaan joulua tänä vuonna, vaan puolestani olen odottanut sitä, että se olisi jo ohi ja kaikki palaisi taas normaalin arkiseksi. Joulumusiikki lakkaisi soimasta kaupoissa, ihmiset eivät enää höpöttäisi joulusta, joulumainokset tv:ssä, radiokanavilla ja lehdissä loppuisivat, jouluherkkuja ei enää olisi kaupoissa ja muutkin jouluun liittyvä olisi unohdettu. Huomaan, että olen aika kyyniseen sävyyn kirjoittanut nyt joulusta, mutta myönnän sen, että lapsena sitä rakasti joulua. Nyt joulukelkkani on kääntynyt toiseen suuntaan selvästi. 

Sitäpaitsi vituttaa, kun Joulupukin kuumallelinjalle on otettu nyt parempi, muunneltu ja uusi Joulupukki, sille vanhalle veijarille tuuraajaksi, jopa kenties ihan tilalle korvaamaan, joka jouluksi tulevaisuudessa.. Why?!

Ja jouluohjelmista Lumiukko on kuulemma vaihdettu parempaan, muunneltuun ja uuteen versioon (Saa sitten nähdä onko juttu tästä lumiukosta pelkkää paskapuhetta ja vauhkoan täällä turhaa..).

Jouluko ei tunnu teistäkään enää samalta, kuin ennen (Lapsena)?: Älkää ihmiset säikähtäkö, jos perheissänne joulutunnelma tuntuu latistuneelta nykyään ja kukaan ei oikein jaksa iloita joulusta, kuin silloin ennen, kun te penskat olitte vielä penskoja. Yleensä lapsiperheissä joulu on erinlaista, kuin niissä perheissä, joissa lapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Mutta eihän sitä aikuisena moni muukaan asia tunnu enää samalta, kuin lapsena. Tuskin odotat nykyään syntymäpäiviäsikään jännittyneenä jo montaa viikkoa ennen ja odottaen, että mitä lahjoja saat? 

Jokatapauksessa toivotan kaikille oikein mukavaa, rauhallista Joulua!

Gallup vuodestani 2012

IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- En ole oikeastaan saanut uusia ystäviä, pikemminkin uusia kavereita ja tuttavuuksia. Kunnon ystävyystasolle en jostain syystä vuotena 2012 vienyt uusia ihmissuhteitani. Vuosi 2011 oli päinvastainen ja sain silloin solmittua uuden hienon ystävyyssuhteen, joka on edelleenkin käytännössä ja on toivottavasti tulevaisuudessakin.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Näin heti ensinmäisenä tulee mieleen se, että suoritin puolimaratonin tänä vuonna, jota en tosiaan ole tehnyt koskaan elämäni aikana ennen. Mielestäni se oli minulle mukava pieni haaste ja saavutus, jonka sain vietyä päätökseen kunnialla

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? 
- Olen seurustellut, ja seurustelen tälläkin hetkellä. Olen onnellinen, että juuri vuotena 2012 löysin rinnalleni ihanan ihmisen, jonka kanssa vietän nyt tulevan Uuden Vuoden ja tulen todistamaan hänen kanssaan vuoden 2013 uudet kujeet. Toivon yhteistä mukavaa alkavaa Uutta Vuotta meille :) 

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? 
- On hankalaa mainita näin äkkiseltään kaksi parasta muistoa, mutta yritän..

1. Kaunis ja lämmin kesäpäivä parhaan ystäväni kanssa, puhaltaen saippuakuplia ilmaan ja ikuistaen sen päivän iloiset hetket kameran filmille.

2. Ihanat päivät uuden tuttavuuden kanssa, seikkailen talojen katoilla, sorsien piirittämänä puistossa, kahvitellen söpössä pikkukahvilassa. Pitkiä katseita, uteliaita kysymyksiä, salaisia haaveita, jotka lopulta toteutuivat. 

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? 
- Voi ei, jotenkin tuntuu hassulta kirjoittaa tähän jotain, koska en halua loukata ketään. Yksinkertaisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi vastaan siis tähän kohtaan, että: Riitaannuin ihmisen kanssa, jota luulin sokeasti ystäväkseni. Hän oli pikemminkin energiasyöppö elämässäni, joten en harmittele tilannetta.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Todellakin olen. Se, että miten, niin sitä voi olla vaikeampi määritellä, koska olen muuttunut melko laajakäsitteisesti ajatusteni, mielipiteitteni ja minäkäsitykseni kanssa. Positiivisesti, vai negatiivisesti? Sepä jääköön salaisuudeksi. 

7. Oletko lihonut? 
- Tähän on hölmö vastata, sillä olen kuluneen vuoden aikana painanut vähiten mitä olen koskaan painanut. Välillä olen taas jojoillut ylöspäin, välillä taas alaspäin.. Ehkä puntarissani on jotain vikaa?

 8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? 
- En ole, olen ollut hyvin kiltti tyttö tänä vuonna. Ehkä tuossa vähän aikaa sitten taisin lentää ulos eräästä paikasta, toisen ihmisen törttöilyjen johdosta, mutta porttikieltoa en tietääkseni saanut. Tosin voin luvata, että sen tapahtuneen jälkeen, en enää ole palaamassa kyseiseen paikkaan uudestaan.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En ole.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? 
- Huulilävistyksen otin uudestaan samaan kohtaan, missä se vuonna 2007 sijaitsi. Tatuointiaika oli suunnitteella tälle vuodelle, mutta tatuoijien kiireisten aikataulujen takia, aika siirtyi 2013 vuoden ensinmäiselle kuulle. 


MUITA KYSYMYKSIÄ VUODESTA 2012:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Nykyinen kumppanini.

2. Synnyttikö kukaan läheisesi? 
- Kaverini sai tyttövauvan.

3. Kuoliko kukaan läheisesi? 
- Hyvin näytti kaikki sinnittelevän elossa tänä vuonna. 

4. Missä maissa kävit? 
- Unimaissa.. 

5. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
- Haluan tehdä kesällä 2013 niitä asioita, mitä en kerennyt tai pystynyt tekemään tämän vuoden kesällä.

6. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
- 24.10.2012

7. Vuoden suurin saavutuksesi? 
- Oiskohan taas mainittava tuo puolimaratonin suorittaminen. 

8. ...ja suurin epäonnistuminen? 
- Hmm.. Jostain syystä en keksi mitään "suurinta" epäonnistumista, koska elämäni näin yleensäkin on koostunut sarjasta pieniä epäonnistumisia. 

9. Kärsitkö vammoista? 
- Loukkasin jalkani puolimaratonilla, jonka jälkeen juoksemisen harrastaminen jäi kokonaan pois. Sain myös tässä sopivasti taisteluarpia kasvoihini, näin loppuvuoden kunniaksi ex-kaverini terävistä tappokynsistä, kiitos nam. 

10. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Taulupohjat. Olen saanut luotua paljon hienoa taidetta niille taulupohjille. 

11. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? 
- Ystäväni Monsterin (Pahoittelen, jos et pidä, että käytän tuota lempinimeä täällä sinusta). Hän on ollut minulle todella hyvä ystävä, kuunnellut, ymmärtänyt, kannustanut ja tukenut minua. Ollut paras mahdollinen ystävä, mitä ystävä voi olla. Reilu ja mukava :) 

12. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta tai turhautumista? 
- En halua mainita edes, mutta etteköhän te tietyt ihmisperseet tunne jotain tuntemuksia siellä karvaisessa perseessänne, jos olette minua kohtaan olleet ikäviä. 

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? 
- Yksinkertaisesti: Elämiseen.

14. Mistä innostuit eniten? 
- Olen innostunut tänä vuonna vaikka ja mistä. Viimeksi innostuin todella paljon lasten leluosastolla, kun näin aidonnäköisiä pienoismalleja dinosauruksista. Kyllä, välillä saa lapsettaa ja kyllä, haluan itselleni sellaisen pikku dinon.. Koska kämppääni ei mahtuisi isompaa. 

15. Vuoden 2012 vaikutusvaltaisimmat ihmiset: 
- Mainitsen henkilöt nimikirjaimilla, tunnistakoon itsensä seuraavasta listasta, ken lystää:

M.L, A.V, V.P, M.K, J.M, N.P

16. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
- Olen nyt onnellisempi..

17. Lihavampi vai laihempi? 
- ..Ja laihempi.

18. Rikkaampi vai köyhempi? 
- Sinänsä rikkaampi.

19. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? 
- En mitään, tein kaiken tarvittavan.

20. ...entä vähemmän? 
- Heh, pakko sanoa, että minun olisi kannattanut juosta ja kuntoilla vähemmän, sillä kulutin lopulta itseni ihan loppuun liialla kuntoilulla. 

21. Miten aiot viettää joulua?
- Tälläkin hetkellä olen ns. "viettämässä joulua" vanhempieni luona. En suoraan sanottuna vietä joulua mitenkään. Olen vain perheeni luona, syömme yhden kivan jouluaterian ja se siitä. Emme vietä joulua enää sen kummemmin. Silloin, kun olin lapsi, niin joulu oli vuoden kohokohta. 

22. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? 
- Haluaisin perua yhden illan, sen illan ihmiset, tapahtumat ja tapahtumien ikävät seuraukset. 

23. Rakastuitko vuonna 2012? 
- En etsinyt rakkautta, mutta kyllä minä vaan rakastuin yllättäen ja se on sanoinkuvaamattoman ihana tunne :)

25. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Niinkin surkea saippuasarja, kuin Salatut Elämät, mutta minut vieroitettiin tästä sarjasta tässä loppuvuoden aikana.. Kiitos? 

26. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? 
- Kyllä. 

27. Mikä oli paras lukemasi kirja? 
- Olen lukenut aika paljon psykologisia kirjoja nyt vuonna 2012 ja sieltä seasta löytyi kyllä muutama hyvä, opastava kirja. En sano mitään parasta kirjaa, koska en koe lukeneeni sellaista. Luin tosin jo yhdeksännen kerran kirjan nimeltä: Kesä Kalevi Sorsan kanssa - Anssi Kela. 

28. ...entä musiikillinen löytö? 
- Norah Jones.

29. Mitä halusit ja sait? 
- Haluan niin paljon aina eri asioita elämässäni, ettei minulla tule mieleen sellaista asiaa nyt, jonka olisin todellisuudessa lopen saanut.

30. Mitä halusit, muttet saanut?
 - Halusin silinterihattuisen laaman, jolla olisi sikari toisessa suupielessä, hieno elegantti lasisilmä, se näyttäisi todella fiksulta ja se ajelisi vuoden -59 mallin cadillacilla.. Liikaa pyydetty?

31. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? 
- Olen katsonut paljon elokuvia, vanhoja ja uusia vuonna 2012. Jostain syystä Amelie tulee mieleen nyt heti ensinmäisenä, jonka katsoin tänä vuonna pariin otteeseen. 

32. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Vietin 20-vuotis syntymäpäiväni todella hyvässä kaveriporukassa. 

33. Ketä kaipasit?
- Parasta ystävääni, emme nähneet niin useasti tänä vuonna, kuin olisin toivonut. Kiitos ja kumarrus, kuitenkin niistä hetkistä, joita olemme tänä vuonna ehtineet yhdessä viettää. Jokainen hetki sinun kanssasi M on kultaakin kalliimpaa.

34. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Jaa-a.. Hullun tuuria ollut matkassa. 


MUUTA: 

1. Oletko joutunut tappeluun? 
- Joulun kunniaksi piti vähän ottaa pienet painiottelut tuossa lähikuppilan edessä.

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? 
- Eipä tule ihan nyt äkkiseltään mieleen mitään järin luvatonta.. Kerran sitä tuli oltua kielletyllä alueella seikkailemassa, vaikka kieltomerkit olivat kissan kokoisilla kirjaimilla varustetut.

3. Oletko juonut "perseitä"? 
- Pitäisiköhän myöntää.. Näh. 

4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- Voi, olen kyllä.

Luottamus - Mitä se minulle merkitsee

Mielestäni luottamus on yksi isoimmista asioista ihmissuhdemaailmassa, joten siksi haluankin miettiä asiaa tarkemmin ja ottaa selvää siitä, että mitä mieltä minä olen asiasta. Mitä luottamus mielestäni on, miten se tulee ansaita ja mitä se minulle merkitsee. 

Olen aikoinaan ollut sellainen, joka luotti sokeasti ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä. En uskonut kenestäkään ihmisestä sitä, että he pohjimmiltaan kaikki haluaisivat minulle pahaa - En usko vieläkään, sillä on olemassa erinlaisia ihmisiä. Vain tekojen yhteenlaskettu summa tekee heistä joko hyvempiä tai pahempia. Ehkä ihmiset ympärillä huomasivat sen, että sokeasti luottavaan ja uskovaan ihmiseen, voi luoda sellaisen suhteen, jossa on paljon keinoja käyttää hyväksi eri asioissa, sillä sokeasti luottava henkilö on helppo nakki nakitettavaksi.

Mielestäni luottamus on asia, joka pitää ansaita. Se ei synny aina hetkessä, vaan se rakentuu hetki hetkeltä vahvemmaksi. Luottamuksen rakentuminen riippuu ihan pitkälti lähtökohdista, siitä miten ihminen kokee luottamuksen, kuinka hän on tottunut elämässään rakentamaan luottumuksellisia ihmissuhteita, millaiset lähtökohdat hänellä on, sen suhteen mitä hän on joutunut ihmissuhteiden saralla luottamus-asioissa kokemaan. Luottamus ei ole mielestäni niin yksinkertainen asia, jonka tulisi syntyä yhdessä yössä.. Tai, kuten yksi ihminen minulle sanoi "Mikään ei ole yksinkertaista, ja kaikki on samalla niin yksinkertaista". Toisin sanoen kaikki voi ajatella yksinkertaisesti, mutta niistä voi tehdä oman pään sisällä monimutkaisia. 

Itse en tee luottamus-asioista pääkopassani monimutkaisia, ne vain toisinaan ovat sitä - Tai ainakin niin toisista tuntuu. Itse olen sinut ajatuksieni ja tuntemuksieni kanssa näiden luottamus-asioiden saralla ja, olen ollut jo jonkin aikaa. Luottamuksesta on tullut minulle asia, joka vaatii aikaa. Luottamukseni on aina ansaittavissa, mutta kuten mainitsin, niin sitä ei rakenneta yhdessä yössä eikä kahdessa kuukaudessakaan. 

Asiat, jotka minulla vaikeuttavat luottamuksen rakentamiseen eri ihmisten kanssa, ovat aika pitkälti kokemukset, huonot sellaiset, juurikin asiat, jotka ovat vaatineet luottamusta. Olen antanut sitä ihmisille ennen sokeasti ja myönnän pettyneeni monet kerrat, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jatkaisin elämässäni joko kahdessa ääripäässä - Joko luotan heti tai en ollenkaan. Mielestäni on erittäin painostavaa ja typerää lähteä kinastelemaan kanssani luottamus-asioista, koska se merkitsee niin monelle ihmisille eri asioita. Joidenkin on helppo rakentaa luottamusta toisiin ihmisiin lyhyessäkin ajassa, toisten on taas vaikeampaa ja minä kuljen tässä jälkimmäisessä. En voi pakottaa itseäni luottamaan toisiin heti enkä vaadikaan sitä itseltäni, jonka takia minä pyydän tässä asiassa ymmärrystä myös muilta ihmisiltä. Ymmärrystä siihen, miksi luottaminen minulla on tällä hetkellä vaikeampaa, kuin ennen.

Kun kuulen ihmisten sanovan, että kyllä minun olisi pitänyt jo luottaa ihmiseen määritellyssä ajassa, tulen ärtyneeksi. Mielestäni ei ole tiettyä määriteltyä aikaa, milloin pitäisi luottaa toiseen täysin. Kyllä sen tunteen lopulta tuntee sisimmässään, milloin luottaa toiseen. Luottamus on mielestäni asia, jolloin minun luottamukseni ansaitseva ihminen näyttää ja kertoo sen, että hän on kärsivällinen sen suhteen, että minulla on vaikea luoda luottamusta nopeaa, hän yrittää ymmärtää asian minun kannaltani, sen miksi minulla on vaikeuksia luoda luottamusta hetkessä, mutta en vaadi hyväksyntää asioiden suhteen. Pientä ymmärrystä ja puoleen väliin vastaantuleminen riittäisi mainiosti luottamus-asioissa. 

Jos en pysty heti luottamaan ihmiseen, niin se ei tarkoita sitä, etteikö henkilö olisi ansainnut luottamustani tai hän olisi jo pettänyt sen. Asiaa ei kannata ottaa niin henkilökohtaisesti, sillä se ei todellakaan aina ole sitä.

Sanon vielä sen, että minun elämänkatsomukseni näissä luottamus-asioissa ei ole se, että mielestäni kaikki ihmiset olisivat pahoja ja, sen takia heihin ei voisi luottaa. En ole koskaan ollut sitä mieltä, mutta eräät ihmiset luokittelevat minut jopa katkeraan ja kyyniseen ihmiseen ja pistävät minun suuhuni tuollaisia "elämänkatsomuksia", joka tuntuvat mielestäni vääriltä. Voin sanoa, että minussa on havaittavissa välillä pientä katkeruutta, mutta en ole katkera ihminen. Kyynisestä puhumattakaan. 

Minun elämässäni on ihmisiä, joihin olen saanut luotua luottamuksellisen ja vahvan ihmissuhteen. Voin myös sanoa sen, että niiden ihmissuhteiden vahvistaminen ei käynyt päivissä, viikoissa eikä välttämättä kuukausissa - Se, kuitenkin on mahdollista saavuttaa. Luottamus on mielestäni sitä, että pystyy ja voi kertoa ihmiselle luottamuksellisia asioita itsestään ja elämästään. Sitä pystyy luottamaan siihen, että niistä kerrotuista asioista tämä ihminen, jolle pystyit avautumaan, niin hän tulee pitämään sanallisen arkkunsa kiinni. Täydellisen luottamuksen saamiseen vaaditaan välillä tekoja, sanoja, tunteita, ymmärrystä, tukemista.  

Toisinaan luottamus on helppo menettää, mutta vaikea ansaita. 

Derp

Oikea hetki on NYT

Keskustelin yhtenä iltana poikaystäväni kanssa menneistä ja tulevasta, mutta poikaystäväni sanoi yhden  tärkeän asian, joka pistää minut nyt miettimään sitä tarkemmin.

Itse olen elänyt menneessä ja en voi sanoa, ettenkö edelleenkin eläisi. Se estää minua etenemästä elämässäni, jos murehdin ja mietin päivittäin menneitä asioita, mitä olisin voinut tehdä toisin ja miksi asiat menivät juuri niin, kuin menivät. En voi muuttaa menneitä tapahtuneita asioita ja niiden murehtiminen ja päässä kelailu ei pitkällä tähtäimellä auta paljoa, puolestaan se kuormittaa ja saa aikaan minussa turhaa stressiä. Menneitä ei kuitenkaan aina pysty unohtamaan eikä aina tarvikaan, mutta niitä voi miettiä muilla tavoilla, kuin vain murehtien. Niistä voi ottaa opiksi, olla tekemätä samoja viheitä enää tulevaisuudessa. Voit pitää niitä muistuttavina varoitusmerkkeinä menneisyydestä.

Olen ihminen, joka murehtii paljon myös tulevaa. Se johtaa juurensa siitä, kun olen tottunut elämässäni siihen, ettei asiat ole koskaan menneet, niin kuin niiden olisi joidenkin tahojen mukaan pitänyt mennä. En tarkoita alkuunkaan nyt sitä, että minä itse olisin se ihminen, jonka mukaan asioiden pitäisi mennä tietyn kaavan mukaan. Olen tottunut pettymään elämässäni, siksi olen pessimistinen tulevaisuuttani kohtaan, enkä odota sen tuovan minulle mitään hyvää. Tämä ajattelumalli myös estää minua etenemästä ja nauttimasta elämästäni, kun en uskalla nähdä tulevaisuutta mahdollisuutena, vaan olen koko ajan varautunut siihen, että se tuo pettymyksiä vastaan.

Kaikki on kiinni asenteesta.. 

Se mitä poikaystäväni sanoi, on lyhyesti muotoiltuna "Elä hetkessä". On turhaa miettiä menneitä tai tulevaa, sillä se mitä teet ja koet juuri nyt on tärkeintä. Vai teoilla ja sanoilla, joita tulet tekemään seuraavaksi on suurin merkitys elämässä. Muistan, kun silmäni kostuivat kuultuani tämän faktan, joka on todellakin aivan totta. Olin painanut unohdukseen sen, että elämästä pitää ottaa kaikki irti joka hetkessä. Jos hetki on huono, se pitää silti elää läpi, mutta kannattaa muistaa se, että huononkin hetken voi elää läpi monella erillä tapaa, rakantevasti ja oppivasti. Hyvän hetken koittaessa, älä mieti muuta, kuin vain elä, tunne ja koe se.

Mietin siinä hetken makoillen sängylläni, sen jälkeen, kun poikaystäväni oli sanonut tuon asian minulle vakavalla ilmeellä. Kumpikaan meistä ei puhunut. Meillä oli ollut juuri sinä päivänä pieni seurustelevan parin pikku kriisi päällä, joten keskustelujemme aiheet olivat olleet melkoisen vakavia. Lopulta kuitenkin rikoin hiljaisuuden sanomalla:

"Se mitä teen seuraavaksi, tulee olemaan ratkaisevaa ja tarkoitan sitä.. Mutta, se on vähän vaikeaa tehdä, kun sinun kätesi on suusi edessä ja makaat mahallasi". 

Muistan vieläkin selvästi hänen hymynsä, kun hän hitaasti kääntyi makamaan sängyllä selälleen ja otti minut syliinsä lujaan halausotteeseen. Kerroin, että hänen sanomansa asia sai minut ajattelemaan ihan erillä tapaa elämää. Vaikka asia, jonka hän sanoi on ns. itsestäänselvyys, niin silti se tuntuu aina unohtuvan useilta ihmisiltä, kuten myös unohtui minultakin. 

Katsoin häntä syvälle silmiin ja kerroin, kuinka tärkeä hän on minulle - Sain häneltä maailman suloisimman hymyn ja kauniita tarkoituksellisia sanoja. Juuri sillä hetkellä millään muulla ei ollut mitään merkitystä. 

Lupaukset on tehty rikottaviksi

Jos minun pitäisi nimetä ainakin kolme asiaa, joita vääryyksiä on eniten tehty minua kohtaan tämän pienen elämäni aikana, niin ne olisivat lukuiset petetyt lupaukset, hyväksikäyttö ja kohtuuton uhkailu. Nämä kaikki kolme asiaa liittyvät todella paljon varhaislapsuuteeni, kouluaikoihini, aikaan, jolloin seurustelin narsistin kanssa ja myös helposti nykyhetkeenkin. Nykyhetkestä viitaten nuihin edellämainitsemiini asioihin, en halua alkaa kertomaan sen kummemmin, koska en näe sitä juuri nyt tarpeelliseksi.

Haluan tuoda kuitenkin tässä välissä esille yhden asian, joka on aika vasta loukannut minua melko pahasti. Se on erään ihmisen mielipide minusta, joka ei mielestäni pidä alkuunkaan paikkansa. Muotoilen tämän lauseen muotoon, jossa se ei ole enää se lause, joka tämän henkilön suusta tuli, vaan se on kuin toteamus minun suustani.

"Luulen tietäväni kaikesta kaiken, kun olen joutunut kokemaan elämässäni muka niin kovia asioita".

Ja nyt kommentoin tähän mietteeseen seuraavasti:

En ole koskaan väittänyt tietäväni asioista sen enempää, kuin oikeasti tiedän. Pyrin puhumaan ja myös puhun, vain niistä asioista, joista osaan ja, jotka ikävä kyllä olen joutunut kokemaan ja kestämään itse kantapään kautta jossain vaiheessa elämääni. En kerskaile sillä mitä olen kokenut, sillä siinä ei ole mitään hienoa, päinvastoin. Kun kerron asioista, joita olen joutunut kestämään, en kaipaa sääliä. Haluan tuoda vakaviakin asioita esille blogissani ja parhaiten osaan kirjoittaa niistä, mitä olen itse kokenut. Haluan havahduttaa ihmisiä, laittaa heidät miettimään, mutta en vaadi ymmärrystä. Joitain asioita ei voi vain ymmärtää, mutta on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat myös kokeneet samaa, kuin minä - He tietävät. 

Hmm.. Tämä olikin varsin tyhjentävä vastaus tuohon.

Minä en luota ihmisiin helpolla. Siihen on omat syynsä, eninmäkseen kokemukset, jotka ovat laittaneet minut varpailleni. Olen ollut ihminen, joka on luottanut sinisilmäisesti ihmisiin, uskonut hyvää heidän lopullisista tarkoitusperistään. Olen luottanut paljon ja pettynyt sitäkin enenmän, siksi tämänhetkiseen minuun on todella vaikea saada tehtyä syvää luottamuksellista suhdetta. Kun minulle luvataan asioita, niin en yleensä usko lupauksia, vaan olen erittäin varautunut - Varautunut tulevaan uuteen pettymykseen. Vaadin näyttöä, sillä korvani ovat jo kuurot luvatuille lupauksille, niiden mielestä lupaukset on tehty rikottaviksi. Kun minun luottamukseni on ansaittu, niin se kertoo paljon, sillä sitä ei saa helpolla saavutettua.

Onko sitten järkeä olla niin varautunut? Mielestäni on. Varautuneisuus on minulle osa minua, se on minun varoituskelloni ja se on soinut elämäni aikana liian monesti. Kuitenkin liian monesti olen jättänyt huomioitta sen hälyytykset, luottanut sokeasti ja tullut henkisesti romuutetuksi, hyväksikäytetyksi. Pettynyt itseeni, sokeisiin silmiini ja kuuroihin korviini. Olen hyväuskoinen ihminen ja olen miettinyt paljon sitä, että miksi olen sellainen vieläkin, vaikka olen tullut petetyksi niin monet kerrat.  

Tulin siihen lopputulokseen, että olen siksi sinisilmäinen, koska minä itse olen hyvä ihminen. En mitenkään halua nostaa itseäni korkealle korokkeelle ja huutaa koko maailmalle, että olen hyvä ihminen, haluan muille pelkästään hyvää enkä siedä vääryyttä. Se on minulle jopa pahaksi. Se, että olen liian hyvä muille, niin unohdan olla hyvä itselleni. Unohdan sen, mitä minä haluaisin ja mikä olisi myös minulle hyväksi. Unohdan ajatella itseäni, kun ajattelen sitä, miten muut olisivat onnellisia (Jos ei onnellisia, niin ainakin tyytyväisiä).

Kun joku sanoo minulle, että "luota minuun", niin ei se vain mene niin. Minä olen tutkiva ihminen, näen ihmisten läpi nykyään (Ja siitä taidosta saan jopa kiittää erästä narsistia). Näen milloin he valehtelevat ja vaikka he eivät valehtelisikaan, niin siltikään en voi antaa itseni olla vapaa varautuneisuudesta. Minä jopa pidän siitä tavasta, miten osaan lukea eri ihmisiä heidän ilmeistään, eleistään, koko olemuksestaan. En ole kuitenkaan sellainen ihminen, joka tuomitsisi heti, tai yleensä en edes tuomitse ihmisiä, kuin vasta sitten, kun saan siihen riittävää näyttöä.  

Joskus ihmisiä ei vain tarvitse tuomita menneisyyden virheiden takia - Se riippuu siitä, ovatko he ottaneet menneisyyden virheistä opikseen. Jos ovat, niin minulta nousee kyllä peukku ylös siinä vaiheessa, kun kuulen jonkun sanovan, että he ovat havahtuneet, ottaneet opikseen ja nostaneet kytkintä uutta alkua varten. Uutta alkua varten, jossa samoja virheitä ei enää tulla toistamaan. Itselle pitää antaa mahdollisuus asioiden suhteen ja, jos joskus on epäonnistunut ja tyrinyt elämänsä todella pahasti, niin asiat ovat aina korjattavissa, mutta vain sinä olet se, joka pystyy loppupeileissä tekemään elämästäsi elettävän. 


Vetipä nyt sanattomaksi.. Ehkä sanoin nyt kaiken sanottavani, mitä mielessäni oli. Huh.