Huomasin, että minulla on sittenkin elämä, vaikka tässä kuukausi sitten olin vahvasti sitä mieltä, ettei elämääni kuulu paljoa ja tulen viettämään loppu vuoden samalla kaavalla vedellen, mutta ehei. Minähän suorastaan otin itseäni niskasta kiinni ja aloin hankkimaan itselleni sitä elämää ja se oli liiankin helppoa. Ehkä kuitenkin tuuria oli tällä kertaa enenmän matkassa, kuin koskaan ennen.
Nimittäin minä..
Hain (Tai sain?) itselleni työharjoittelupaikan Akvaariosopista.
En paljasta mistä ja milloin, mutta tällähetkellä (Ja jo sovitusti jatkossakin) tulen työskentelemään Akvaariosopissa ja tämän ensinmäisen työharjoittelu-kuukauden aikana olen vastaava eläintenhoitaja, eli työtehtäviini kuuluu siivota kanien, jyrsijöiden, terraarioeläimien, lintujen ja akvaariokalojen asumuksia ja tietenkin ruokkia ja hoitaa niitä tarpeen mukaan. Myös työtoimitilojen siistinä pito ja myyntitavaroiden järjestely kuuluvat työtehtäviini. Ensi kuussa saan opetella jo kassakoneen käyttöä ja pääsen asiakaspalveluhommiin.
Miksi juuri Akvaariosoppi?
Miksipä ei. Olen aina pienestä pitäen haaveillut pieneläinhoitajan ammatista ja päästä työskentelemään eläinkauppaan, löytöeläinkotiin tai eläinhoitolaan. Nyt en ole kyllä vielä kouluttautunut mihinkään ammattiin, mutta pääsinpäs kuitenkin ensinmäistä kertaa elämässäni sellaiseen paikkaan työharjoitteluun mihin olen aina halunnutkin päästä.
Mitä olen tykännyt olla työharjoittelussa Akvaariosopissa?
Suorastaan rakastan tuolla Akvaariosopissa olemista enkä työpäivän jälkeen millään haluaisi lähteä kotiin, sillä viihdyn siellä liiankin hyvin. Muut työkaverit ja työnantaja ovat ottaneet minut todella hyvin vastaan ja ovat pitäneet minun energisestä olemuksestani ja tarkasta ja huolellisesta otteestani työhön työntekijänä.
Eli työelämään siis astuin, vaikkakin vain työharjoitteluun. Tämä kuitenkin tuo minun elämääni jo yksistään niin paljon sisältöä, etten kerkeä edes blogia kirjoittamaan enää.
Uusi harrastus..
Sitten lähdin hakemaan itselleni uutta harrastusta ja kohta löysinkin jo itseni harrasteteatterista pääpöilemästä muiden ihmeellisten ituhippien joukosta. Olen vasta yhden kerran ollut mukana teatteritoiminnassa ja tykkäsin todella paljon olla siellä, vaikka olinkin 4 tunnin teatteritreenien jälkeen aika puhti pois. Ainakin teimme koko ajan jotain eikä hetkeäkään ollut tylsää tai oltu hiljaa. Tuossa, jos missä saa sitä rohkeutta, uskallusta ja sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa.
Uusi koti..?
Niin tosiaan, olen tässä aktiivisesti katsellut itselleni uutta kämppää lähempää.. Kaikkea. Asun siis tällä hetkellä 8 kilometrin päässä kaikesta kivasta, eli keskustasta ja se on alkanut nyt jo pikkuhiljaa kyrsimään niin paljon, että olen alkanut metsästämään kissojen ja koirien kanssa uutta asuntoa.
Olisi mahtavaa, jos asunnon etsimisessä kävisi yhtä hyvä tuuri, kuin tuossa työharjoittelupaikankin saamisessa, niin asiathan menisivät jo liiankin hyvin ja mallikkaasti eteenpäin. Muutaman asuntonäytön olen käynyt katsomassa ja pistänyt hakemuksia, eli nyt vain jännitetään ja odotellaan, että miten tämän tytön onnistaa.
Eli paljon uutta ja positiivista on tapahtunut. Tämä oli tällainen iloinen "Hei, olen elossa ja minulla on elämä" postaus, eli ei nyt tällä kertaa mitään kovin mielenkiintoista, psykologista ja syvällistä settiä tullut. Nautikkaa silti apinat.
Mutta onko mitään valittamista?
Totta helvetissä on. Kävin viikko sitten palauttamassa kyynärsauvat takaisin sairaalaan (Loukkasin puolimaratonilla oikean koipeni ja känkkäsin kuukauden muka kepeillä, jos joku ei älyä) ja tänään taas sama jalka alkoi oikuttelemaan ja siitä lähtee nariseva ääni, kun sitä liikuttaa. Nilkka narisee samanlailla, kuin jollain marionettinukella, jolla olisi jäsenet taittuvista kohdista vähän ruosteessa ja liikuttaessa narisisivat. Lääkärissä käynti ja ehkäpä koiven kuvaus olisi paikallaan.
