Ongelma-kissa vai ongelma-omistaja?

Toisinaan lemmikki voi olla enenmänkin "inhokki", kuin lemmikki, jolloin se tuottaa tahtomattaankin omalla käytöksellään stressiä omistajalleen. Olen kuitenkin huomannut sen, että lemmikkieläin, kuten tässä tapauksessa kissa reagoi omistajansa käytökseen erittäin helposti. Stressaava ja jännittynyt omistaja stressaa myös lemmikkiäkin, jolloin se alkaa oireilemaan omalla tavallaan. Tästä lemmikin oireilusta omistaja puolestaan stressaantuu enenmän, jolloin omistaja alkaa olemaan sitä mieltä, että hänen lemmikkinsä on oikea stressinlähde. Tästä voi tulla omanlaisensa kierre, jolloin lopulta stressaantunut omistaja luopuu lemmikistään sen takia, kun hänen hermonsa eivät kestä ongelmallisella käytöksellään oireilevaa lemmikkiä.
Kun miettii minua ja kissaani Merriä, niin olemme olleet tällaisessa tilanteessa vähän aikaa sitten. Olin itse todella stressaantunut, ärtynyt ja välillä purin pahaa oloani jaloissa pyörivään Merriin, joka halusi vain huomiota osakseen. Olin myös sellaisessa tilanteessa, etten jaksanut keskittyä Merriin kovin postiivisella tavalla, eli helliä ja huomioda sitä, silloin kun se olisi sitä vaatinut.

Ärhentelin kissalleni ja komentelin sitä melkein kaikessa mitä se yritti tehdä väärin, eli hyppiä pöydille, mennä sängylle tai tehdä jotain muuta sellaista, mitä se ei saisi tehdä tai missä se ei saisi vältämättä olla. Merri reagoi tähän komenteluuni ja stressaantuneeseen yleiseen olemukseeni niin, että se alkoi olemaan itsekin levoton ja rauhaton. Se alkoi tekemään enenmän niitä asioita, mistä se sai aina noottia, sillä Merrille riitti sekin huomio, että se vain huomattiin - Oli palaute sitten negatiivinen tai positiivinen. 

Nykyään tilanne minun ja lemmikkini välillä on rauhallisempi. En ole itse enää niin stressaantunut ja ahdistunut eri asioista ja huomasin sen heti vaikuttavan Merrin yleiseen käyttäytymiseen ja olemiseen. Merristä on myös tullut rauhallisempi ja levollisempi. En toki voi myöntää, etteikö Merri olisi edelleen yhtä jääräpäinen ja tottelematon, kuten ennen. Edelleenkin Merri tekee asiat oman päänsä mukaan ja menee niihin kiellettyihin paikkoihin, vaikka tietää saavansa toruja jälkeen päin. Toisinaan olen myös antanut periksi, joka voi olla yksi syy siihen, miksei Merri tottele täydellisesti. Se tietää, että joskus minä kuitenkin annan sille omaa valtaa ja Merri saa tehdä sen mitä haluaa. Makuuhuoneeseen olen päästänyt Merrin nykyään valvotusti ja siitähän neiti on ollut erittäin mielissään. Syy siihen, miksi Merri ei saisi olla makuuhuoneessa on, se että makuuhuone on se ainut paikka missä sijaitsee kaikki johdot ym kalliit tekniset laitteet ja Merri on tunnetusti kunnon jyrsijä. Toinen syy on se, että Merri pienenä harrasti paljon petivaatteisiin pissailua enkä luota siihen, ettei se enää toistuisi.

Keskustelin tässä muutama viikko taaksepäin exäni kanssa Merristä ja häneltä tuli sen verran negatiivista palautetta kissan pidosta, että aion nyt sanoa tähän oman mielipiteeni asiasta.

Minulla on ollut elämäni aikana aina lemmikkieläimiä, joten vastuu lemmikin pidosta ja hoidosta on aina ollut asia, jonka osaan ja, josta pidän kiinni, jos lemmikin omistan. Tiedän siis sen, että lemmikin pito vaatii kärsivällisyyttä, rahaa, tietämystä ja osaamista. Lemmikin pito puolestaan voi tuoda tullessaan odottamattomia lisäkuluja, ongelmia ym. Ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna tämä on varmasti kaikilla lemmikkiä harkitsevilla ja lemmikin omistavilla tiedossa.

Kissoja puolestaan minulla on ollut monenlaisia persoonia ja Merristä voin sanoa, että se on ollut tähän asti ainut kissa, joka pentuna on kärsinyt pahoista käytösongelmista ja siksi ollut niin vaikea lemmikki. Nykyään Merri on kuitenkin rauhoittunut huomattavasti pentuajoista. Tiedän tähän syyn. Ja se syy tuli jo tuossa alussa, eli kissa reagoi stressaantuneisiin ihmisiin vahvasti ja pentuna Merri oli kahden stressaantuneen ihmisen kanssa saman katon alla joka päivä ja reagoi vahvasti oireilemalla, eli siitä tuli käytöshäiriöinen kissa. Onnekseni kuitenkin Merri ei enää kärsi paljoa käytösongelmista, sillä se pääsi ajoissa pois stressiä aiheuttavista tekijöistä. 

Lemmikit eivät ole aina itsestään niitä stressipesäkkeitä, vaan me ihmiset/omistajat muokkaamme niistä tietynlaisia. Ne reagoivat meihin, käytökseemme, olemukseemme ja siihen miten kohtelemme niitä. Se on meistä omistajistamme kiinni miten hyvin käyttäytyvän lemmikin me lopulta saamme itsellemme.