Olen itse kotoisin pienestä kylästä. Vain 800 ihmisen valloittamasta tuppukylästä, jossa tälläkin hetkellä innoissani näpyttelen tätä tekstiä tähän ruudulle. Toki tuossa 10 kilometrin päässä on itse "kaupunki", jossa on vähän enenmän elämää, kuin täällä metsien ja peltojen keskellä. En voi kuitenkaan väittää, etten nauttisi täällä olosta, sillä luonto on minulle todella tärkeä asia ja voimavara, jossa voin kasata tarvittaessa ajatukseni ja rentoutua. Luonnossa samoilu on rentouttavaa puuhaa.
Mennään nyt kuitenkin asiaan, josta halusin sanoa omia mielipiteitäni alunperin, eli Maalaisjuntit. Vaikka olen henkeen ja vereen kiltti maalaistyttö, niin silti en samaistu ollenkaan näihin maalaisjuntteihin millään tasolla. Itse näen maalaisjuntit perus maatalousväestöön kuuluviin henkilöihin, joilla on maata, mammonaa, pirusti lehmän paskaa + muutama lehmä ja tietenkin pari traktoria ja muutama peltoauto, jolla heidän juntti penskansa saavat vähän rällätä.
Täällä pienessä kylässä nämä maalaisjuntit ovat jokapäiväinen näky ja naapurustomme suoraan sanottuna koostuu vain niistä. Muutenkin tuntuu, että naapurustossa kaikki tietävät toistensa asiat paremmin, kuin omansa, mutta se on varmasti jokaisessa pikku kylässä sama ongelma. Voin sanoa, että sinänsä itse olen ollut harmissani siitä, ettei minun vanhempani kuulu näihin maalaisjuntteihin, sillä minusta olisi ollut kiva pikkutyttönä ja nyt vähän isompanakin tyttönä olla töissä maataloushommissa ja silloin olisi ollut myös parempi mahdollisuus esim vaikka lampaiden tai laamojen pitämiseen.
Maalaisjuntteja näkee siis päivittäin täällä ollessa, mutta onneksi niitä ei ole isoina laumoina kävelemässä pitkin poikin katuja.. Tosin, kuin tänään. Jokavuotinen perinne täällä pikku kylässämme on pitää maalaismarkkinat syyskuussa, jonne kaikki maalaisjuntit kokoontuvat, oli sää sitten mikä tahansa. Markkinoilla on myynnissä aika paljon aina elintarvikkeita ja käsitöitä.
Yleensä siis kaikkea mitä täältä meidän pikku kylästämme saa jollain tapaa irti jostain, joko poimittuna, metsästettynä ja nyljettynä, kalastettuna tai rakennettuna. Myös helvetin moinen määrä erinlaisia makeisia, hattaroita ja sun muuta herkkua on tarjolla. Kaikista ärsyttävintä koko tapahtumassa on rasittava haitarin vingutus, urpon näköiset ihmiset ja markkinapaikan sijainti, joka on suoraan rapakossa, eli kengät saavat aina kauniin kuorrutuksen paskaa markkinoilla pyörähtäessä.
Miksi itse menin sitten käymään markkinoilla, jos ne vaan kyrsivät? Noh perkule, kävin hakemassa 5 kappaletta nahkiaisia, kuten joka vuosi. Ne ovat minun suurinta herkkuani, mutta ikävä kyllä ne tuli syötyä liian nopsaa pois. Parempi olla valittamatta, koska se oli aivan älyttömän hyvänmakuista shittiä.
