Olen nyt jonkin aikaa lukenut psykologista kirjaa nimeltä "Ymmärrä tunteesi, Hyväksi itsesi", joka on ollut mielestäni aivan mainio kirja ja se on sopinut varsinkin minulle tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni, kun on tuntunut siltä, etten aina osaa kuunnella itseäni ja tuntemuksiani ja, sitä mitä ne minulle yrittävät kertoa. Tämä kirja on ollut minulle, kuin pieni opas uuteen alkuun sen suhteen, että opin ajattelemaan myös itseäni ja mikä minulle on parasta, eikä vain ajatella aina, sitä mikä olisi myös muille ympärillä oleville ihmisille hyvä ratkaisu, vaikka päätös koskisikin vain minua.
Olen kirjassa vasta alle puolessa välissä ja löysin yhdestä kohtaa tekstiä, joka upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin, eli sopi minuun todella hyvin. Kohdasta "Etsiminen ja vastuu". Haluan kirjoittaa sen pätkän tekstistä tännekin talteen.
Otteita kirjasta:
"Mitä arvostan? Mikä tuntuu oikealta? Mikä on totta? Mikä on valheellista? Miten pystyn ymmärtämään? Miten voin muuttua?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Elämä johdattaa meitä usein kriisin kautta tilanteeseen, jossa joudumme näkemään ja kohtaamaan itsemme. Sellaista on kehitys. Alamme etsiä vastauksia. Etsimme uusia keinoja, näkemyksiä, uudenlaista ymmärtämistapaa. Me muutumme, ja ympäristö reagoi muutokseen.
Tilanteen halutaan usein säilyvän ennallaan, sillä tuttu on turvallista. Suhtaudumme luottavasti, jopa kielteisiin ilmiöihin, ja valitsemme mieluummin entisen ahdistavan elämäntilanteen, kuin muutoksen.
Jotta jaksaisimme muuttua ja kasvaa, meidän tulee huolehtia omista tunteistamme, ei muiden. Meidän tulee ymmärtää, että meillä on oikeus muuttua ja että elämän tarkoitus on persoonallisuuden kasvu ja henkinen kasvu. Siinä onnistuaksemme meidän on otettava vastuu, siitä mitä olemme ja tahdomme ja puolustettava sitä itsemme edessä.
Voit myös palata vanhaan elämäntapaan. Voit luopua, kieltäytyä vastuusta oman elämäntapasi suhteen ja siirtää sen muille, sille tai niille, jotka ovat muuttumistasi eniten vastustaneet. Voit sopeutua ja mukautua heidän toiveisiinsa. Voit totella ja antaa periksi. Joudut kuitenkin maksamaan siitä kovan hinnan: Kadotat itsesi.
Olet ihminen vailla minuutta, myötäilijä, joka muita peläten luopuu omasta elämästään, kieltäytyy vastuusta ja tekee hidasta itsemurhaa. Muuta hyötyä siitä ei ole, kuin että vältyt kohtaamasta muiden vastusta ja omaa torjunnanpelkoasi, mikä on itse asiassa menetys, koska persoonallisuuden kasvu perustuu juuri vastustuksen ja pelon kohtaamiseen. Horjumme usein näiden suhtautumistapojen välillä opetellessamme ottamaan vastuuta elämästämme ja tunteistamme".
Tähän loppuun pakko sanoa, että minulla ei ole oikeastaan tähän aiheeseen mitään lisättävää, sillä kopioimani tekstit kirjasta ovat suoraan sitä mitä halusin tuoda esille ja ovat erittäin täydentäviä ja juuri sellaisia ajatuksia, mitä omassa päässänikin on näinä päivinä pyörinyt.
Olen ollut nyt (Ja varmaan aina) erittäin sinilmäinen ja kiltti ihminen, jonka takia olen jo muutamaan otteeseen kadottanutkin itseni. Olen ollut myötäilijä ja luopunut omasta elämästäni muiden takia ja nyt on tuntunut, siltä, että olen ollut menossa taas siihen samaan suuntaan.
Onnekseni, kuitenkin tajusin sen ja nyt onkin helppoa olla luisumatta enää itsetuhoon sen asian suhteen. Tästä edespäin yritän kunnolla olla omien mielipiteideni ja tunteideni takana ja puolustella omia oikeuksiani, vaikka ne välillä tuntuisivatkin muiden ihmisten mielestä aivan paskoilta ratkaisuilta. Pääasia, että ne tuntuvat minusta oikeilta itselleni.
