Mietin pitkään ennen blogin aloittamista, että kannattaako minun alkaa kirjoittamaan blogia. Olin lukenut jonkin verran eri ihmisten blogeja ja itse samalla mietin niitä lukiessani, että jos kirjoittaisin blogia, niin mistä kirjoittaisin?
Alunperin jo ajatus siitä, että, jos aloitan blogin kirjoittamisen, niin kirjoitan sitä itselleni en muille ja edelleen olen pitänyt tämän blogin sellaisena, että kirjoitan tänne vain niitä asioita mistä ikinä itse haluankaan kirjoittaa. Tämä blogi on ollut minulle, kuin avoin päiväkirja, jonne olen voinut kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista ja samalla olen tutkiskellut itseäni eri näkökulmista. Olen tutkinut päänsisäisiä ajatuksiani ja voin sanoa, että olen oppinut itsestäni todella paljon tämän blogin aloitettuani. Oikeastaan en ole koskaan löytänyt itsestäni näin paljon uusia puolia, kuin tämän vuoden aikana, kun olen tätä blogia kirjoittanut.
Enkä olisi koskaan löytänyt itsestäni niitä hyviä puolia, joita minustakin myös löytyy, jos en olisi aloittanut blogia ja etsinyt niitä käsiini pikku hiljaa itsenitutkiskelun lomassa. Ennen blogin kirjoittamista olin ihminen, joka näki itsessään vain virheitä enkä halunut edes tutustua itseeni ja varsinkaan päänsisäisiin ajatuksiini. Näin itseni vain tarpeettomana ja ajatukseni erittäin köyhinä ja sellaisina, ettei niitä tarvitse tuoda esiille millään tapaa.
Itseilmaisuni blogia kirjoittaessa on kehittynyt paljon ja se on hyvä asia. Olen myös löytänyt niitä hyviä puolia itsestäni, jotka ovat vahvuuksiani, joka on toinen hyvä asia. En ole tehnyt tätä blogia sitä varten, että tulen tänne ylistämään itseäni ja saavutuksiani, sillä en edelleenkään (Enkä toivottavasti koskaan) ole sellainen ihminen, joka rakastaa itseään niin paljon, että ylistäisi itseään rinta koreana kaikesta mahdollisesta. Olen edelleen itseäni kohtaan aika vähättelevä, kuten ennen blogin aloittamistakin, mutta nykyään arvostan ajatuksiani ja jopa uskallan ja haluan tuoda niitä esille. Ennen se oli pelottava asia, sillä mietin paljon sitä mitä ihmiset minusta ajattelevat.
Keneltä sain rohkaisua blogin aloittamiseen? Poikaystäväni kehotti minua aloittamaan blogin kirjoittamisen ja sanoi, että kirjoita sinne mistä ikinä haluan. Vähättelin itseäni aina joka asiasta (Nykyäänkin sitä tapahtuu vielä..), joten poikaystäväni sanoi, että kerää sinne vaikka niitä positiivisia juttuja itsestäni ja asioista, jotka ovat minulle mielekkäitä.
Kysyin, että lukeeko kukaan, jos pohdin mukavia asioita blogiini? Poikaystäväni sanoi, että "Jos itse tykkäisit lukea, niin uskon moni muukin tykkää". Tuon lauseen jälkeen rohkaistuin sen verran, että sain aloitettua blogin postauksella "Vahvat laulajat". En siis aloittanut blogia kertomalla heti itsestäni.
Yhteenvetona sanon vielä kerran sen, että tämä blogi on kehittänyt minua todella paljon. Enkä todellakaan aio lopettaa tämän blogin kirjoittamista, sillä uskon, että tulevaisuudessa tämän blogin kirjoittamisen myötä löydän itsestäni paljon lisää opittavaa ja samalla muista ihmisistä ja asioista, joten kehityn ihmisenä siinä samalla ja osaan ymmärtää paremmin itseäni ja ympärillä olevia.
