Inhoan riitelyä, varsinkin silloin, kun se ei ole rakentavaa. Voiko rakentavasti riidellä? Kyllä mielestäni voi. En ole koskaan ollut pitkävihainen enkä ole edelleenkään, joka on mielestäni hyvä asia. En kuitenkaan ole sellainen, joka antaisi kaiken aina anteeksi. Pyrin riidellessä aina pysyttelemään riideltävän asian ympärillä enkä ota riitaan mukaan niitä ns "valttikortteja" hiilostaakseni riitakumppaniani, eli kaivelemalla vanhat asiat esiin, joissa toinen on tehnyt väärin minua kohtaan.
En ymmärrä enkä ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka riidan aikana alkavat kaivelemaan vanhoja asioita kyseiseen riitaan mukaan ja samalla riita paisuu entisestään isommaksi ja lopulta huomataankin, että itse aihe josta alunperin riideltiin onkin hukkunut jo muiden esille nostettujen asioiden alle. Mielestäni ihminen, joka käyttäytyy riitatilanteissa näin on todella heikoilla, koska joutuu puolustamaan itseään näillä valttikorteilla riidan aikana eikä pysty pysymään aiheessa, josta itse riidassa riideltiin.
Yleensä riitatilanteissa pyrin olemaan oman kantani puolella, mutta annan myös toiselle mahdollisuuden selittää oman näkökantansa riideltävään asiaan. En ole heti alussa hyökkäävä, tuomitseva ja sillä mielellä, että olen ainoa, joka on oikeassa tässä asiassa. Näen kyllä toisenkin ihmisen tilanteen, siinä missä omanikin ja pyrin ymmärtämään myös toista.
Myönnän kyllä, että jos minua kohtaan hyökätään todella agressiivisesti nälvivällä tavalla, niin minä kyllä pistän samalla mittaa takaisin, jos tilanne sitä vaatii. Itse en lähde riitatilanteita selvittämään koskaan heti kynnet esillä, valmiina hyökkäämään toisen kimppuun ja valmistautumalla repimään toisen pään irti ennen, kuin vastustaja edes kerkeää sanoa omaa mielipidettään yhtään mihinkään. Vaan kynnet pistävät heti esiin, kun toinen alkaa agressiivisesti haukkumaan minua, ei näe ollenkaan minun näkökantaani asiaan eikä haluakaan ja on yksipuolisesti sitä mieltä, että hän on oikeassa ja minä väärässä.
Mielestäni rakentavassa riidassa molemmat osapuolet kuuntelevat rauhassa toisensa mielipiteet asiaan ja kunnioittavat puolin, että toisin toisensa näkökantaa. Rakentavassa riidassa pyritään selvittämään ainoastaan asia, joka vaatii selvittämistä, siihen ei lisätä enää nuita edellä mainitsemiani "valttikortteja" pöytään. Joskus on hyvä myös muuttaa tarvittaessa omaa kantaa ja olla valmis kompromisseihin. Rakentavan riidan aikana pyritään pysymään rauhallisina ja asiallisina. Angressiivisesti riiteleminen ei johda yleensä mihinkään ja pahimmassa tapauksessa voi loukata toista vain enenmän. Riitaan pyritään löytämään ratkaisu, joka mielyttää molempia osapuolia. Kun ongelma on ratkaistu, niin lopulta pyritään tekemään sovinto, jonka jälkeen riideltävään aiheeseen ei enää palata.
Joskus on vain parempi jättää riita selvittämättä, jos käy niin, ettei toinen osapuoli vain yksinkertaisesti suostu näkemään toisen näkökulmaa riidassa millään tapaa ja on mielestään erittäin oikeassa kaikesta ja näkee vain toisen yksipuolisesti täydellisenä syylisenä koko riitaan. Sellaisen ihmisen kanssa riitely on suoraan sanottuna turhaa ajanhukkaa, joten on kannattavaa jättää sellainen ihminen omaan arvoonsa yksin riitelemään.
Itse olen
todellakin rakentavan riitelyn puolella, se sentään tuottaa tuloksia
paremmin, kuin lapselinen "Minä olen oikeassa, et sinä! Sinun on edes
turha sanoa mitään vastaväitteitä" asenteella riitely.
