Itse aika vasta olen alkanut arvostamaan sitä asiaa, että olen terveessä kunnossa fyysisesti ja sitä, että pystyn liikkumaan ilman mitään ongelmia. Yleensä ihmiset eivät sinänsä ajattele sitä, että heidän pitäisi olla onnellisia siitä, kun pystyvät liikkumaan. Se on niin itsestäänselvä asia monelle terveelle ihmiselle, mutta kun olemassa on niitäkin, jotka eivät pysty nauttimaan liikunnasta, vaikka haluaisivatkin, esim sairauden vuoksi. Olen miettinyt nyt aika paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi puoliksi halvaantuneita - Vaikkapa niitä, joiden jalat eivät toimisi enää ollenkaan ja he ovat pyörätuolissa lopun elämäänsä. Omalle kohdalle tuollainen kohtalo ajatuksenakin tuntuu jo erittäin ahdistavalta, joten voin kuvitella millainen shokki se on voinut olla niille, jotka ovat menettäneet oman liikuntakyvynsä. Ennen en ajatellut näitä asioita tältä kantilta, kun en harrastanut paljoa liikuntaa. Kävely tai ylipäätään normaali liikkuminen paikasta toiseen tuntui ainoastaan vain niin itsestäänselvältä asialta elämässä, ettei sitä osanut arvostaa mitenkään - Edes ajatella paljoa.
Kun aloitin juoksun harrastamisen, niin aloin vaalimaan kehoani ja huoltamaan sitä tarvittavalla tavalla. Aloin arvostamaan sitä, että pystyn liikkumaan ja nauttimaan siitä. Samalla olen myös tullut sinuksi pikku hiljaa oman kehoni kanssa (vihdoinkin), kun olen huomannut miten paljon olen kehittynyt esim juoksemisen suhteen. Onnistumiset, edistymiset ja tavoitteet, joita olen juoksuharrastuksessani kokenut ovat tuoneet minulle arvostusta itseäni kohtaan aika paljon, sillä en olisi ikinä uskonut edes, että joskus harrastaisin juoksua ja jaksaisin pitää motivaatiota yllä ylipäätään jotain harrastusta kohtaan.
Tästä juoksuharrastuksesta tuli minulle ihan oma juttuni ja olen innoissani siitä. Jos joku ei tajua juoksemisen hienoutta, niin ihan sama se minulle on siihen asti, kunnes joku tulee moittimaan ja haukkumaan minun omaa harrastustani. Ikävä kyllä näin on käynyt kerran, mutta voin vain todeta, ettei henkilöllä, joka haukkui minun harrastustani ole itsellä mitään harrastusta mille omistautua täysin tai edes puoliakaan, joten hän ei vain tajua.
Liikunta tuo hyvää oloa ja on hieno tapa purkaa paineita. Eri liikuntamuotoja on älyttömän paljon laidasta laitaan, eli uskon vahvasti siihen, että jokaiselle löytyy varmasti maailmasta se oma suosikki liikuntamuotonsa, jos sitä kiinostaa etsiä. Vaikka liikunta tuokin parhaimillaan todella euforisen olon, niin liikunnan ohella pitää oppia kuuntelemaan omaa kehoaan - Sitä mitä se vaatii ja haluaa. Omaa kehoa kannattaa muutenkin kuunella, vaikka ei liikuntaa paljoa harrastaisikaan, sillä keho on se, joka yleensä huutaa loppupeleissä, kun ei enää jaksa - Vaikka mieli ja tahto olisivatkin vahvasti eriä mieltä.
