En voi käsittää niitä ihmisiä, jotka suorastaan räjähtävät pienistäkin asioista, kun ne eivät ota onnistuakseen. He ovat toisin sanottuna hermoraunioita, jotka vetävät itseensä stressiä kaikesta mahdollisesta ja se ikävä kyllä näkyy myös ukopuolisille - Ja tuntuu. Varsinkin, jos omasta lähipiiristä tai perheestä löytyy hermoraunio henkilö, niin siinä on muiden oltava pitkälti kusi sukassa aivan hiljaa ja yrittää pitää se suunsa kiinni, kun kyseisellä henkilöllä on suoraneinen sirkus päällä. Stressiähän voi repiä vaikka mistä, jos haluaa, mutta on se välttämätöntä? Eikö sellainen kuluta ihmistä todella paljon? Ainakin ulkopuolisin silmin hermoraunion ihmisen katsominen, kun hän räjähtää olemattomistakin asioista on uuvuttavaa ja pistää miettimään, että mikä piru sitä ihmistä riivaa, kun ei osaa hetkeäkään ottaa rennosti. Ei mielestäni kaikki voi olla niin vaikeaa, että niistä kaikesta pitää tehdä niin suuri numero aina.
Itse olen aika lyhytpinnainen henkilö ja kiihdyn nollasta sataan hetkessä, mutta en jää siihen tilaan. Yleensä heti alussa sitä huomaa itsekin, että kiihtyipäs sitä aivan typerästä asiasta ja sitä rauhoittuu pienessä hetkessä, kun tajuaa, ettei tilanne vaadi suuria tunnepurkauksia. Hermoraunio ihminen kiihtyy nollasta sataan, mutta jää siihen tilaan. Tunnepurkaukset ovat älyttömän suuria, jopa pelottaviakin ulkopuolisen silmin katsottuna. Välillä sitä vain alkaa pudistelemaan päätään ja yrittää pidätellä naurua, kun toinen vetää älyttömät kilarit siitä, kun ei saa vaikka maitopurkkia heti auki.
Hermorauniolla ihmisellä on jatkuva stressi päällä, joka voi pitkittyessään tulla helposti krooniseksi stressitilaksi. Jatkuva päivittäinen stressi on ihmiskeholle, kuin myrkkyä. Pitkään jatkuva stressi aiheuttaa elimistön kroonisen stressivasteen, jolla on monia haitallisia vaikutuksia koko terveyteen. Ihmisen elimistö reagoi niin monella tapaa stressiin, että en ala tähän luettelemaan kaikkia oireita, sillä se on yksilöllistä miten pitkään jatkunut stressitila kehenkin vaikuttaa. Stressiä voi toki hoitaa, jos siitä itse haluaa eroon. Ikävä kyllä tunnen ihmisiä, jotka ovat sairastaneet kroonista stressitilaa jo monta vuotta, eivätkä he ole vieläkään tehneet asialle mitään ja se näkyy jo liian selvästi.
Jatkuvasti stressaava henkilö vaikuttaa ikävä kyllä vahvasti niihin ihmisiin, joiden kanssa hän viettää paljon aikaa - Ympärillä olevat ihmiset stressaantuvat myös pikku hiljaa hermoraunion henkilön käyttäytymisestä. Hermoraunion läheiset kärsivät ja reagoivat voimakkaasti takaisin ihmiseen, joka hermostuneisuudessaan voi alkaa purkamaan pahaa oloaan hänelle läheisiin ihmisiin.
Mikä tällaisia ihmisiä vaivaa? Miksi
he ovat ylipäätään niin hermostuneita, vai onko se joissakin
tapauksissa jopa osa luonnetta? Huomaavatko he itse ollenkaan edes sitä,
että he hermostuvat aivan pienistä asioista jatkuvasti, vai onko se
niin luontevaa käyttäytymistä, ettei sitä itse voikaan huomata, ennen
kuin joku huomauttaa heille siitä?
