Pää tyhjää täynnä

Lähinnä olen nyt vain ihmetellyt sitä, kun olen vaikka jossain reissussa tai omassa kämpässäni, niin minulla ei ole mitään kirjoitettavaa blogiin. Ajatuksia tai mielipiteitä ei vain synny yhtään mistään ja, jos syntyy, niin ne ovat yleensä aiheita, joita olen jo useaan otteeseen käynyt blogissani läpi. Puolestaan, kun olen lapsuudenkodissani käymässä, niin blogitekstejä tulee päivittäin jopa kolmekin kappaletta tyhjästä ja usein ne ovat olleet ihan asiaa täynnä. Siellä ollessa mieli lepää erillä tapaa, joten kai se on suurimpana syynä siihen miksi aivoni raksuttavat siellä paremmin. Yleensä lapsuudenkodin ympäristössä myös kaikki muistot palaavat mieleen ja niistä saa aina jotain uutta kirjoitettavaa ja ideoita.

Olen nyt kuumeisesti muutaman päivän ajan miettinyt, että mistähän minä kirjoittaisin, mutta on ollut turhauttavaa tajuta se, ettei minulla yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa mistään. Näitä pikku kausia on tullut ennenkin, jolloin päässäni ei raksuta mitään ja näiden kausien loputtua onkin tullut blogikirjoituksia monta päivässä. Mitä teen yleensä, kun blogitekstejä ei synny? Olen huomannut, että olen silloin todella stressaantunut jostain muusta asiasta enkä todellakaan halua kirjoittaa silloin siitä, että kuinka paljon minua stressaa ja mikä.

Sillä en halua tästä blogista mitään angstiblogia, vaan tuoda esille ajatuksia monipuolisesti eri aiheista. Omasta elämästä ja sen ympäriltä. Toki olen kirjoittanut paljon aiheita menneisyyden tapahtuneista, jotka ovat jättäneet minuun traumoja, mutta en laske niitä turhiksi angstauksiksi, kuten vaikka verraten sellaisiin postauksiin, joissa alkaisin valittamaan pikku jutuista, mitkä vetävät suupieliä alaspäin.

Tosin tämä blogi, jota kirjoitan, niin kirjoitan sitä itselleni. Bloggaaminen on minulle hieno tapa oppia ymmärtämään omia päänsisäisiä ajatuksiani ja se helpottaa muutenkin itsensä tutkiskelua, jos sellaiseen on tarvetta. Jollain tapaa myös se, kun pystyy tuomaan bloggaamalla itseään esille tavalla, jolla haluaa, tuo jonkinlaista mielihyvää.

Ehkä kuitenkin suurin tekijä siihen, että saan blogitekstejä syntymään on se, kun saan rauhassa miettiä sitä mitä kirjoitan. Nyt, kun blogitekstejä ei ole paljoa ilmestynyt, niin rauhaan ei ole ollut todellakaan mitään mahdollisuutta. Olen aika herkkä kirjoittaja siinä mielessä, etten voi yhtään keskittyä kirjoittamiseen, jos ympärilläni tapahtuu asioita. Esim puhetta, musiikkia tai muuta liikettä.

Joka tapauksessa uskon, että nyt on tulossa sellainen kausi tässä, ettei blogitekstejä ole vähään aikaa tulossa, ellen saa jotain aivan älyttömän vahvaa mielipidettä jostain ja ala kirjoittamaan sitätänne näpit sauhuten. Kausi tuskin tulee olemaan pitkä, sillä olen ensi kuussa aika pitkälti kotipaikkakunnallani viettämässä kesää ja se on todellakin paikka, jossa ajtukset lähtevät virtaamaan.

Pienen tauon jälkeen..

Palailemisiin!