Miksi?

Kävin taas muistelemassa menneitä entisen ensinmäisen kämppäni lähistöllä ja otin kameran mukaan, jotta saisin mukaani myös muutaman valokuvan muistoksi. Ihme kyllä siellä asuessani en paljoa kuvannut lähiympäristöä, kai minä luulin, että tulen asumaan siellä vielä pitkään, joten kuvia kerkeää ottaa. Enhän minä kerenyt asua siellä kuin vaivaisen vuoden ajan ja äkkilähdöllä lähdin sieltäkin lopulta pois. Paikasta ja kämpästä tuli minulle kertaheitolla ahdistava, joten halusin äkkiä sieltä muualle, mutta nyt kun kävin siellä ja muistelin menneitä paikasta, niin ei minua ahdistanut. Muistelin niitä hyviä hetkiä, kun kesäisenä päivänä olin joko kissan tai koiran kanssa ulkona nauttimassa kesäisestä aurinkoisesta päivästä. Automaattisesti minun katseeni etsi koko ajan jotain, vaikka tiesin, ettei minua vastaan kävelisi enää mustaa kissaa, niin silti odotin hieman jännittyneenä, että jos jostain puskan takaa vaikka ilmestyisi minun kadonnut Veetini. Mietin, että onkohan se enää elossa ja, jos on niin onkohan se hyvässä turvassa? 

Tiesin miksi olin koko ajan valppaana ja elätellen toivoa siitä, että Veeti ilmestyisi ihan sattumalta oli se, että tämän vuoden alussa minua vastaan tuli kotikyläni kaupan pihalla juuri samannäköinen musta kissa, kuin Veeti. Se ilmestyi kaupan sivulta ja se tuli suoraan minun luokseni ilman, että olisi kertaakaan pysähtynyt tuijottamaan minua. Poikaystäväni oli minun vierelläni, mutta kissa ei ollut huomaavinaankaan häntä, vaan tuli suoraan luokseni kehräten puskemaan. Minulla tuli itku heti ja nappasin kissan kädet täristen syliini. Tietenkin luulin, että se oli Veeti, koska se oli aivan samannäköinen ja miksi se tuli suoraan luokseni.. miksi? Mikä erotti nämä aivan identtiset kissat toisistaan? Noh tällä kaksoisolennolla oli jumalattomat kassit jalkojen välissä ja Veetiltä ne puolestaan napsaistiin pois ennen, kuin se kerkesi kadota. Tänä päivänä edelleen olen sitä mieltä, ettei sen Veetin kaksoisolennon olisi ikinä tarvinut tulla luokseni, sillä se loi vain tuskaa, koska se paljastui eri kissaksi. Kuten sanonta, tieto lisää tuskaa. 

Urheilukenttä entisen kämppäni vierellä, jossa aina silloisen koiran kanssa olimme kesäpäivinä leikkimässä jalkapallon kanssa.

Urheilukentän vierestä puolestaan löytyy leikkikenttä, jossa Veetin kanssa aina öisin kävimme tekemässä pieniä seikkailuretkiämme.

Pari kuvaa lähiympäristön kävelyteiltä.

Tässä kuva entisestä kämpästäni, asuin 2-kerroksessa. Talonnumeron ja osoitteen suttasin pois ihan kunnioittaen nykyisiä asukkaita, jotka onnekkaasti asustavat nyt tuossa talossa.

Pakko myöntää, että äsken, kun kävin tässä kuvien latautuessa tänne palvelimeen olohuoneessa katsomassa kissaani Merriä niin tuli tippa linssiin, sillä isäni sanoi minulle, että "Arvaa kuinka kauan käytin tänään Veetiä ulkona?". Tunsin heti, kuinka katseeni lasittui, kurkkua puristi ja lähdin mitään sanomatta takaisin koneen ääreen. Juuri, kun minä olen tässä kirjoittamassa Veetistä jotain, niin vielä isäni vahingossa sanoo tuollaisen lauseen.. Kyllä se vähän pisti olon entistä haikeammaksi. Miksi asiat menivät niin kuin menivät, miksi minulta piti viedä pois jotain niinkin rakasta ja sellaista, joka ei millään tavalla liittynyt siihen tapahatumaan mikä tapahtui? En anna koskaan anteeksi. 

I miss you.