Pienenä tyttönä olin hevoshullu. Harrastin ratsastusta ja kävin myös parilla hevosleirillä. Kuitenkin viimeisin hevosleiri kokemus oli niin karmiva, että se lopahdutti hevosintoilun aivan seinään. Olin tuolloin ala-asteikäinen. Kuitenkaan aivan kokonaan en hevosharrastusta lopettanut, vaan nykyään käyn silloin tällöin ratsastustunnin varaamassa, jos satun vanhempieni luona olemaan kyläilemässä. Täällä maaseudulla ratsastustunnit ovat vähän halvempia, kuin sielä missä itse nykyään asustelen. Kuitenkin, jos ratsastustunnista vaaditaan vain vähän rahaa, niin voisi kuvitella, että siinä on jotain kusetusta mukana. Tänään kävi niin ja nyt pieni agressiopurkaus on nyt luvassa.
Sanomalehdissä ja ilmoitustaululla mainostetaan kissan kokoisilla kirjaimilla "Tule ratsastamaan, vain 10 euroa tunti!" ja tietenkin se innostaa ihmisiä (Varsinkin nuoria tyttöjä) varaamaan aika ratsastustunnille, onhan se sentään vain 10 euroa. Minä ajattelin uteliaisuuttani varata tunnin ratsastusta, mutta mietein, että onkohan tässä jotain kusetuksen makua takana. Päätin siis ottaa asiasta selvää. Ikävä kyllä olin oikeassa asian suhteen.
Ensinnäkään heillä ei ollut virallista lupaa pitää ratsastustunteja ja tietääkseni olisi hyvä olla sellaiset luvat ratsastajan turvallisuuden vuoksi. Vakuutusta varten, jos sattuukin tallilla tapahtumaan ratsastajalle tapaturma. Eli siis, menin ratsastamaan omalla vastuulla, jos jotain olisi sattunut, niin oma vika. Kun menin tallille, niin siellä oli minun seuraavaksi tunniksi tuleva "ratsastuksenopettajani" odottelemassa ja hän sanoi pariin kertaan, että nämä ratsut eivät ole sitten ihan aloittelijoita varten, joten olethan kokenut ratsastaja? Aivan, no oisivat he voineet ilmoittaa sen asian jo lehdessä tai muissa ilmoituksissaan, että heillä ei ole oikeasti RATSUJA siellä, vaan pullahevosia, jotka yleensä vain nököttävät ulkona aitauksessa tai karsinassaan eikä niillä ratsastella paljoa. Sanoin, että pysyn selässä, mutta en ole huippu ratsastaja. Tämän jälkeen hän vielä varmisti, että olin varmasti täyttänyt jo 18-vuotta.
Vastassani minulla oli ratsuna 25 vuotias arabi, jolla oli paha astma (Heppa köhi koko ajan ja tärisi vimmatusti). Hevonen ei olisi millään halunnut lähteä edes ulos tallista, mutta odottakaapa vain kun näin missä minun piti sillä ratsastaa. "Rastastuksenopettaja" sanoi, että saan ratsastaa tuossa pienessä aitauksessa mikä on pihassa, jossa mahtui tekemään vain vaivaiset pari volttia hevosen kanssa. Hevonen ei ollut alkuunkaan yhteistyöhaluinen ja vaikka raipalla lätkäytteli sitä lavoille, niin ei sitä saanut liikkeelle. Itse aloin tuskastua, joten ratsastuksenopettaja sanoi, että mennään pellolle, saa siellä ratsastaa ja yrittää ravata.
Pelto oli vilkkaan autotien vieressä eikä peltoa oltu edes aidoitettu. Niskakarvani nousivat heti pystyyn. Kun ratsastuksenopettaja lisäsi vielä pökköä pesään sanomalla "Se hevonen voi sitten ottaa hallinnan ja juosta talliin, jos en ole valppaana ja lujana". Hevonen oli pellollakin yhtä laiskapaska, kuin ennen sinne menoa ja puoli tuntia meni siihen, kun yritin saada sitä liikkeelle ja tottelemaan. Saatanan kylmä ja kova tuuli tietenkin helpotti vittuuntunutta oloani todella paljon. Sain koko ajan myös tuskissani ja kunnon voimilla yrittää pidettyä sitä hevosta, kun se yritti koko ajan lähteä juoksemaan tallia kohti. Kihisin kiukusta ja kysyin ratsastuksenopettajalta, että lopetetaan tähän puoleen tuntiin. Hän myöntyi ja sanoi, että en ole kyllä näköjään ratsastanut paljoa, kun en saa edes hevosta liikkeelle. Ajattelin mielessäni, että saisipa tänä hevonen nyt jonkun perseilykohtauksen ja juoksisi sen naisen yli, mutta ei.
Kun veimme hevosen taas talliin olisi ratsastusaikaa ollut vielä 25 min jäljellä. Sanoin, että tämä kokemus oli todella suuri pettymys ja lisäsi vain jo aamulla alkanutta stressiäni. Yritin suostutella, että antaisin puolen tunnin ratsastuksesta puolitetun hinnan, eli 5 euroa. Minulla oli kymppi mukana ja molemmat setelit kädessäni. Tämä nainen kuitenkin sanoi: "Ei. Kyllä minä otan koko hinnan niinkuin kuuluukin" ja nappasi molemmat setelit kädestäni. Sen jälkeen hän huikkasi nopeasti, että tule paremmalla ilmalla seuraavalla kerralla ja sanoi heipat, tämän jälkeen hän katosi talliin. Jäin seisomaan tallin eteen kuin tikku paskassa ja ilme oli kuin norsu naamanvitulla.
Mitä tästä opimme (Tai siis minä opin)?
Halvalla ei yleensä saa hyvää ja yksityiset ilmoitukset huimineen lupauksineen ja halpoineen hintoineen voivat yleensä olla kusetusta. Suurella varauksella siis kannattaa mennä niiden suhteen.
Tuosta tallista ja sen omistajasta voisin sanoa sen verran, että raha näköjään kelpaa ja sitä kynitään kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mitään pahempaa kritiikkiä en anna tässä, vaikka tekisi mieli sanoa vaikka ja mitä. Olen tällä kertaa säädyllisempi sanavalintojeni suhteen, joten tämä saa riittää.
