Rakastan taidetta iholla ja mikä sen hienompi keksintö onkaan pysyvään taiteeseen, kuin tatuointi. Mutta mitä, jos se onkin enenmänkin tahra kuin taidetta?
14-vuotiaana halusin ensinmäisen tatuoinnin ja muistan kun 16-vuotiaana suunnittelin innoissani ideaa siihen ja voi sitä nuoren mielen vaihtelevuutta. Kiitän onneani, ettei vanhempani luvanneet minulle 16-vuotiaana tatuointia. Ideat vaihtuivat monta kertaa ja aina mitä typerimpiä ja lapsellisempia ideoita oli mielessä, joissa pysyin aina kerrallaan muutaman viikon. Lopulta päätin, että kun löydän itselleni sopivan ja mieluisan kuvan, niin tulostan sen makuuhuoneen seinälleni ja, jos kyllästyn siihen 2-vuoden aikana, niin en ota kyseistä kuvaa iholleni, mutta jos 2-vuoden päästä kuva edelleen mielyttää, niin käyn hakkauttamassa sen pysyvästi ihooni, jolloin saan ihastella sitä jatkuvasti enkä enää vain makuuhuoneen seinältä.
Kun täysi-ikä napsahti mittariin, niin kuva oli edelleen makuuhuoneen seinällä. 2-vuotta oli mennyt enkä ollut kyllästynyt, joten kävin varaamassa ajan tatuoijalle ja siinä se nyt liitää pääskynen käsivarressa ja ei, en ole katunut tippaakaan enkä usko, että tulen katumaankaan. Minulta on kysytty monesti, että mikä merkitys tuolla tatuoinnilla on minulle. Vastaan yleensä "Se on vain pääsky", vaikka on sillä minulle oma henkilökohtainen merkitys, jota en kerro muille. Minä tiedän mitä se minulle merkitsee, joten en näe tarpeelliseksi alkaa selittämään sitä muille. Yksinkertaisuudessaan kuva itsessään on kaunis ja tietenkin koristamismielessä hieno. Olen lukenut pääskytatuoinnin historiasta ja onhan sille monia merkityksiä. Jopa pääskyn värikin erikseen symboloi jotain ja, jos linnun nokassa on jokin, esim neliapila.
Mielipiteeni tatuoinneista on positiivinen. Pidän niitä kauniina, mutta liika on aina liikaa (Ja esim pieni Hello Kitty tatuointi karskin bodarimiehen olkapäässä menee vähän yli, vaikka se olisikin kuinka söpöä).
Se mitä en ymmärrä on se, että jotkut hetken mielijohteesta menevät hakkauttamaan ihoonsa jotakin pysyvää. Kuten vain parin kuukauden miettimisajan jälkeen. Asia on eri, jos sama idea on hautunut mielessä jo kauan ja tasan tarkkaan se miltä kuva tulisi näyttämään on muodostunut jo pään sisälle. Muistelen, siis aikaa jolloin olin 16-vuotias. Halusin hetken mielijohteesta tatuoinnin ja idea oli mielestäni aivan loistava. Nyt kun mietin, että, jos olisin ottanut kyseisen kuvan silloin, niin nyt katuisin sitä syvästi ja haluaisin poistattaa sen tai laittaa peitetatuoinnin päälle. Mielestäni on siis typerää lyhyen miettimisajan jälkeen käydä laittamassa tatuointi. Monet sanovat "Jos alkaa kaduttamaan, niin se tatuointi muistuttaa vain nuoruuden virheistä". Hienoa, siinä se sitten olisikin ruma tatuointi nuoruusajoilta koristamassa ihoa ryppyiseen ja kuselta haisevaan vanhuuteen saakka.
Myös nimitatuoinnit, kuuluisuuden henkilöt ja bändilogot tatuoituna keholla ovat mielestäni aikamoisia virheitä laittaa. Nuoruuden lempi artistisi olisi vaikka Antti Tuisku ja käyt tatuoimassa ihollesi kyseisestä artistista ihanan kuvan käteesi (Oi, toivon ettei kukaan olisi niin idiootti). Seuraavana vuonna mielestäsi Antti Tuisku onkin täysi hintti ja haluat kuvan pois iholtasi, mutta eipäs onnistukaan. Sama juttu muissa julkisuudenhenkilöissä. Fanitat kyseistä henkilöä, mutta mitä jos mielipiteesi henkilöstä muuttuukin aivan toisenlaiseksi ja kuva iholla alkaa kyrsiä sinua niin paljon, että haluat heittäytyä narun jatkoksi kattoon kasseistasi roikkumaan?
Ja ne niin suositut nimitatuoinnit. Luulet löytäneesi elämäsi rakkauden, muutatte yhteen, menette kihloihin ja kohta olettekin jo naimisissa. Ajattelet, että tämä taitaa olla minulle se oikea ja mikä sen ihanempaa kuin tatuoida rakkaansa nimi pysyvästi rintaan? Puolisosi mielestä tatuointi on aivan kamala ja samalla vahingossa ohimennen hän paljastaakin, että on pettänyt sinua selkäsi takana. Puolisosi häipyy elämästäsi ja nimi hänestä jää muistuttamaan "siitä oikeasta" vasempaan rintaasi. Eri juttu on sitten se, että tatuoi oman lapsensa nimen iholleen. Oma lapsi varmasti on elämässä vähän pysyvempi kuin sen hetkinen rakas.
Itsellä on ollut suunnitteella tausta tähän pääskytatuoinnilleni jo siitä asti kun kävin hakkauttamassa tämän pääskyn iholleni. Vielä en ole käynyt laittamassa jatkoa tälle, vaan haluan miettiä ja suunnitella kunnolla. En usko, että siihen menisi vielä toiset pari vuotta, mutta hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.
Miettikää hyvät ihmiset mitä ihollenne laitatte (Mutta, jos totta puhutaan, niin oikeastaan minua ei kiinnosta pätkääkään mitä muiden iholla on, joten..). Tehkää mitä lystäätte.
