Tuossa jokin aika sitten tuli mieleen yksi vanha hauska tapahtuma, kun yleensä kadotan tavaroitani päivittäin ja kysyn, että "Oletko nähnyt sitä minun.. löytyi!", niin en edes kerkeä sanoa mitä etsin, kun löydän sen jo. Yleensä tavara on aivan liian lähellä ja siksi niitä on vaikea havaita.Tämä tapahtuma mistä seuraavaana kerron on jo vanha, joka tapahtui yhtenä kesänä kun olin ystäväni kanssa ulkopaikkakunnalla shoppailureissulla kahdestaan.
Olimme shoppaileet koko päivän ja minulla oli paljon muovipusseja käsissä. Kaivan puhelimen täydestä laukustani ja alan soittamaan isälleni. Sanon, että olemme tulossa kohta bussilla takaisin kotipaikkakunnalle, että voisiko hän sitten tulla hakemaan meitä bussiasemalta kun olemme perillä. Hetken juteltuamme isäni kanssa havahdun äkillisesti, menen pieneen paniikkiin ja alan penkomaan vimmatusti laukkuani. Kaverini ihmettelee, että mikä on hukassa. Huomautan ettei puhelimeni ole laukussa, joten ilmoitan tästä isällenikin. Tutkin kaikki muovipussit ja laukun uudestaan, jopa syytän kaveriani siitä, että hän on ottanut puhelimeni ja pelleilee kustannuksellani. Puhelimen toisessa päässä isäni puolestaan raivoaa minulle, kiroilee kuin lohilappalainen ja syyttää minua siitä, että olen tiputtanut puhelimen jonnekkin kauppaan. Me kaverini kanssa jopa kävelemme yhteen vaatekauppaan tutkimaan paikkoja, jossa olimme käyneet viimeiseksi ajatellen että, jos puhelin löytyisi sieltä. Sitten minä vain nopeaa pysähdyn paikalleni ja päässäni kuuluu *ping!*. Tajuan, että soitan omalla puhelimella isälleni koko ajan. Ensin naamani alkaa helottamaan punaisena, sillä ympärillä olleet ihmiset olivat katsoneet meitä vähän kummaksuvasti, kun olin kovaan ääneen kironut sitä, etten löydä puhelinta. Muiden silmissä minä siis olin koko ajan puhunut puhelimessa. Kaverini tosin ei ollut huomannut tätä seikkaa.
Mietin miten aloitan selityksen isälleni, joka edelleen raivosi puhelimen toisessa päässä varmaankin naama punaisena. Repeän nauramaan ja sanon "Vittu mähän oon koko ajan puhelimessa sun kanssa.. Puhelin ei siis ole näyttävästi hukassa". Isäni kuulostaa nololta puhelimen toisessa päässä, hän mutisee jotain epämääräistä ja rykäisee kovaan ääneen, lopulta hän vähän naurahtaa ja sanoo "Noniin, ensi kerralla pidä vähän parempi huoli siitä puhelimesta". Lupasin tehdä niin.
