(Tämän on jo vanha juttu). Nyt teen poikkeuksen mitä en tässä blogissa aikonut tehdä. Nimittäin kerron tästä päivästäni tai oikeastaan myös eilisestä, koska valvoin koko yön. Viime yö tosiaan tuli valvottua, koska unirytmi on aivan persuuksillaan ja päätin, että en ala nukkumaan päivällä, vaan sinnittelin iltaan asti. Yöllä sain pidettyä itseni hereillä pomppiessani kuin päätön kana musiikin tahtiin (Oikeasti yritin tanssia) ja saaden kikatuskohtauksia.. Tuosta voi jo päätellä miten väsynyt olin. Aamu alkoikin varsin haparoivin askelin. Silmät ristissä päätin, että lähden tänään kaupungille ostamaan vihdoin ne uudet farkut mitä olin suunnitellut ostavani jo muutamia viikkoja, sillä entiset roikkuivat jo päällä.
Aluksi astuin ulos asunnostani ja päättäväisesti ja reippain askelin astelin kohti talomme hissiä. Kun tulin talomme 4-kerroksen käytävälle, niin luulin että olin aivan yksin käytävällä, mutta näin kuinka joku nainen oli ihan käytävän päässä, joten säikähdin ja liukastuin lattialle. Yritin nopeaa ryömiä korkeilla kengilläni nurkan taakse piiloon hissin luo, ettei nainen näkisi typerää kompurointiani. Uskon, ettei nainen huomannut mitään. Kun vihdoin pääsin hissiin painoin numeroa 1. Aloin jostain syystä tökkiä silmiäni sormilla hissin peilin edessä (Okei, niissä oli jotain epämääräistä rähmää) ja samalla hissi pysähtyikin jo, mutta ei ihan ykkös kerrokseen, vaan kolmoseen. Hissin ovi aukeaa ja näen hölmistyneen näköisen vanhan työmiehen toljottavan minua, minulla oli edelleen sormi silmässä. Säikähdän puolestaan nyt tätä vanhaa miestä ja ryntään ulos hissistä ja luullen, että olen jo ensinmäisessä kerroksessa. Kun hissin ovi sulkeutuu ja olen käytävällä, huomaan vasta sitten, että olenkin vasta kolmannessa kerroksessa. Kiroillen juoksen portaat alas nopeaa ja huomaan, että olen yhtä aikaa tämän hissipapan kanssa alhaalla. Kerkeän onneksi kipittämään nopeaa hissin ohi käytävää pitkin uloskäyntiä kohti, ennen kuin hissin ovet aukesivat.
Ajattelin, että jos menen vielä nopeampaa niin en enää joudu kohtaamaan tuota vanhaa työmiestä. Ulko-ovesta ulos päästyäni liukastun jälleen kerran perseelleni, mutta nyt liukkaan jään takia. Samalla hetkellä myös tämä vanha mies oli tullut ulko-ovesta ulos ja näki kun istuin maassa. Alan nauramaan itsekseni väsyneenä ja nousen haparoiden ylös. En uskalla edes kääntyä katsomaan sitä vanhaa miestä, sillä oikeastaan se oli aika pelottavan näköinen jo siellä hississä. Loppumatkan bussipysäkille kävelen varovasti ja alan ottamaan mp3-soitinta laukustani. Vihdoinkin voin rentoutua, ajattelin, mutta mitä vielä. Kerkesin kuunnella soitinta tasan 13 sekuntia, kunnes kuului *piip piip* ja mp3-soittimen näyttö pimeni. Akku oli loppu.
Kun pääsin bussiin, niin suljin silmäni. Oikeastaan aamuni kaikkineen kaatumisineen ja pienineen vastoinkäymisineen ei haitannut, sillä olinhan sentään selvinnyt jo linja-autoon asti.
Matkalla kohti kaupunkia mietin mummoja (Kyllä, kuulit aivan oikein: MUMMOJA). Me mieheni kanssa kekseimme viime yönä valvoessamme uuden hauskan aiheen tänne minun blogiini, nimittäin "Eri mummotyypit". Aijon julkaista sen tänne, sitten kun se on valmistunut. Niitä mummoja tuli listaan aivan perkeleesti, kun oikein kunnolla aloimme miettimään mitä kaikkia mummotyyppejä on olemassa, joten aloin tästä innostuneena seuraamaan mummoja kaupungilla. Kaupungilla näkyi kassialma-mummoja, Ray-mummoja, iloisia sauvakävelijamummoja, glamour-mummoja, hujuhaju-mummoja ja teenagemummoja (Tarkemmat tiedot näihinkin mummotyyppeihin löytyy tulevasta mummo julkaisusta!).
Olo valvotusta yöstä on nuutunut ja huomasi kyllä päättelykyvystäni ja ajatuksenjuoksustani tänä päivänä, etten ollut kovinkaan skarppina. Mutta löysin etsimäni farkut, selvisin kaupunkireissusta kunnialla läpi tuon enempää kompuroituani ja olen ihan tyytyväinen :)
