Keskustelin yhtenä iltana poikaystäväni kanssa menneistä ja tulevasta, mutta poikaystäväni sanoi yhden tärkeän asian, joka pistää minut nyt miettimään sitä tarkemmin.
Itse olen elänyt menneessä ja en voi sanoa, ettenkö edelleenkin eläisi. Se estää minua etenemästä elämässäni, jos murehdin ja mietin päivittäin menneitä asioita, mitä olisin voinut tehdä toisin ja miksi asiat menivät juuri niin, kuin menivät. En voi muuttaa menneitä tapahtuneita asioita ja niiden murehtiminen ja päässä kelailu ei pitkällä tähtäimellä auta paljoa, puolestaan se kuormittaa ja saa aikaan minussa turhaa stressiä. Menneitä ei kuitenkaan aina pysty unohtamaan eikä aina tarvikaan, mutta niitä voi miettiä muilla tavoilla, kuin vain murehtien. Niistä voi ottaa opiksi, olla tekemätä samoja viheitä enää tulevaisuudessa. Voit pitää niitä muistuttavina varoitusmerkkeinä menneisyydestä.
Olen ihminen, joka murehtii paljon myös tulevaa. Se johtaa juurensa siitä, kun olen tottunut elämässäni siihen, ettei asiat ole koskaan menneet, niin kuin niiden olisi joidenkin tahojen mukaan pitänyt mennä. En tarkoita alkuunkaan nyt sitä, että minä itse olisin se ihminen, jonka mukaan asioiden pitäisi mennä tietyn kaavan mukaan. Olen tottunut pettymään elämässäni, siksi olen pessimistinen tulevaisuuttani kohtaan, enkä odota sen tuovan minulle mitään hyvää. Tämä ajattelumalli myös estää minua etenemästä ja nauttimasta elämästäni, kun en uskalla nähdä tulevaisuutta mahdollisuutena, vaan olen koko ajan varautunut siihen, että se tuo pettymyksiä vastaan.
Kaikki on kiinni asenteesta..
Se mitä poikaystäväni sanoi, on lyhyesti muotoiltuna "Elä hetkessä". On turhaa miettiä menneitä tai tulevaa, sillä se mitä teet ja koet juuri nyt on tärkeintä. Vai teoilla ja sanoilla, joita tulet tekemään seuraavaksi on suurin merkitys elämässä. Muistan, kun silmäni kostuivat kuultuani tämän faktan, joka on todellakin aivan totta. Olin painanut unohdukseen sen, että elämästä pitää ottaa kaikki irti joka hetkessä. Jos hetki on huono, se pitää silti elää läpi, mutta kannattaa muistaa se, että huononkin hetken voi elää läpi monella erillä tapaa, rakantevasti ja oppivasti. Hyvän hetken koittaessa, älä mieti muuta, kuin vain elä, tunne ja koe se.
Mietin siinä hetken makoillen sängylläni, sen jälkeen, kun poikaystäväni oli sanonut tuon asian minulle vakavalla ilmeellä. Kumpikaan meistä ei puhunut. Meillä oli ollut juuri sinä päivänä pieni seurustelevan parin pikku kriisi päällä, joten keskustelujemme aiheet olivat olleet melkoisen vakavia. Lopulta kuitenkin rikoin hiljaisuuden sanomalla:
"Se mitä teen seuraavaksi, tulee olemaan ratkaisevaa ja tarkoitan sitä.. Mutta, se on vähän vaikeaa tehdä, kun sinun kätesi on suusi edessä ja makaat mahallasi".
Muistan vieläkin selvästi hänen hymynsä, kun hän hitaasti kääntyi makamaan sängyllä selälleen ja otti minut syliinsä lujaan halausotteeseen. Kerroin, että hänen sanomansa asia sai minut ajattelemaan ihan erillä tapaa elämää. Vaikka asia, jonka hän sanoi on ns. itsestäänselvyys, niin silti se tuntuu aina unohtuvan useilta ihmisiltä, kuten myös unohtui minultakin.
Katsoin häntä syvälle silmiin ja kerroin, kuinka tärkeä hän on minulle - Sain häneltä maailman suloisimman hymyn ja kauniita tarkoituksellisia sanoja. Juuri sillä hetkellä millään muulla ei ollut mitään merkitystä.
