Mielestäni luottamus on yksi isoimmista asioista ihmissuhdemaailmassa, joten siksi haluankin miettiä asiaa tarkemmin ja ottaa selvää siitä, että mitä mieltä minä olen asiasta. Mitä luottamus mielestäni on, miten se tulee ansaita ja mitä se minulle merkitsee.
Olen aikoinaan ollut sellainen, joka luotti sokeasti ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä. En uskonut kenestäkään ihmisestä sitä, että he pohjimmiltaan kaikki haluaisivat minulle pahaa - En usko vieläkään, sillä on olemassa erinlaisia ihmisiä. Vain tekojen yhteenlaskettu summa tekee heistä joko hyvempiä tai pahempia. Ehkä ihmiset ympärillä huomasivat sen, että sokeasti luottavaan ja uskovaan ihmiseen, voi luoda sellaisen suhteen, jossa on paljon keinoja käyttää hyväksi eri asioissa, sillä sokeasti luottava henkilö on helppo nakki nakitettavaksi.
Mielestäni luottamus on asia, joka pitää ansaita. Se ei synny aina hetkessä, vaan se rakentuu hetki hetkeltä vahvemmaksi. Luottamuksen rakentuminen riippuu ihan pitkälti lähtökohdista, siitä miten ihminen kokee luottamuksen, kuinka hän on tottunut elämässään rakentamaan luottumuksellisia ihmissuhteita, millaiset lähtökohdat hänellä on, sen suhteen mitä hän on joutunut ihmissuhteiden saralla luottamus-asioissa kokemaan. Luottamus ei ole mielestäni niin yksinkertainen asia, jonka tulisi syntyä yhdessä yössä.. Tai, kuten yksi ihminen minulle sanoi "Mikään ei ole yksinkertaista, ja kaikki on samalla niin yksinkertaista". Toisin sanoen kaikki voi ajatella yksinkertaisesti, mutta niistä voi tehdä oman pään sisällä monimutkaisia.
Itse en tee luottamus-asioista pääkopassani monimutkaisia, ne vain toisinaan ovat sitä - Tai ainakin niin toisista tuntuu. Itse olen sinut ajatuksieni ja tuntemuksieni kanssa näiden luottamus-asioiden saralla ja, olen ollut jo jonkin aikaa. Luottamuksesta on tullut minulle asia, joka vaatii aikaa. Luottamukseni on aina ansaittavissa, mutta kuten mainitsin, niin sitä ei rakenneta yhdessä yössä eikä kahdessa kuukaudessakaan.
Asiat, jotka minulla vaikeuttavat luottamuksen rakentamiseen eri ihmisten kanssa, ovat aika pitkälti kokemukset, huonot sellaiset, juurikin asiat, jotka ovat vaatineet luottamusta. Olen antanut sitä ihmisille ennen sokeasti ja myönnän pettyneeni monet kerrat, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jatkaisin elämässäni joko kahdessa ääripäässä - Joko luotan heti tai en ollenkaan. Mielestäni on erittäin painostavaa ja typerää lähteä kinastelemaan kanssani luottamus-asioista, koska se merkitsee niin monelle ihmisille eri asioita. Joidenkin on helppo rakentaa luottamusta toisiin ihmisiin lyhyessäkin ajassa, toisten on taas vaikeampaa ja minä kuljen tässä jälkimmäisessä. En voi pakottaa itseäni luottamaan toisiin heti enkä vaadikaan sitä itseltäni, jonka takia minä pyydän tässä asiassa ymmärrystä myös muilta ihmisiltä. Ymmärrystä siihen, miksi luottaminen minulla on tällä hetkellä vaikeampaa, kuin ennen.
Kun kuulen ihmisten sanovan, että kyllä minun olisi pitänyt jo luottaa ihmiseen määritellyssä ajassa, tulen ärtyneeksi. Mielestäni ei ole tiettyä määriteltyä aikaa, milloin pitäisi luottaa toiseen täysin. Kyllä sen tunteen lopulta tuntee sisimmässään, milloin luottaa toiseen. Luottamus on mielestäni asia, jolloin minun luottamukseni ansaitseva ihminen näyttää ja kertoo sen, että hän on kärsivällinen sen suhteen, että minulla on vaikea luoda luottamusta nopeaa, hän yrittää ymmärtää asian minun kannaltani, sen miksi minulla on vaikeuksia luoda luottamusta hetkessä, mutta en vaadi hyväksyntää asioiden suhteen. Pientä ymmärrystä ja puoleen väliin vastaantuleminen riittäisi mainiosti luottamus-asioissa.
Jos en pysty heti luottamaan ihmiseen, niin se ei tarkoita sitä, etteikö henkilö olisi ansainnut luottamustani tai hän olisi jo pettänyt sen. Asiaa ei kannata ottaa niin henkilökohtaisesti, sillä se ei todellakaan aina ole sitä.
Sanon vielä sen, että minun elämänkatsomukseni näissä luottamus-asioissa ei ole se, että mielestäni kaikki ihmiset olisivat pahoja ja, sen takia heihin ei voisi luottaa. En ole koskaan ollut sitä mieltä, mutta eräät ihmiset luokittelevat minut jopa katkeraan ja kyyniseen ihmiseen ja pistävät minun suuhuni tuollaisia "elämänkatsomuksia", joka tuntuvat mielestäni vääriltä. Voin sanoa, että minussa on havaittavissa välillä pientä katkeruutta, mutta en ole katkera ihminen. Kyynisestä puhumattakaan.
Minun elämässäni on ihmisiä, joihin olen saanut luotua luottamuksellisen ja vahvan ihmissuhteen. Voin myös sanoa sen, että niiden ihmissuhteiden vahvistaminen ei käynyt päivissä, viikoissa eikä välttämättä kuukausissa - Se, kuitenkin on mahdollista saavuttaa. Luottamus on mielestäni sitä, että pystyy ja voi kertoa ihmiselle luottamuksellisia asioita itsestään ja elämästään. Sitä pystyy luottamaan siihen, että niistä kerrotuista asioista tämä ihminen, jolle pystyit avautumaan, niin hän tulee pitämään sanallisen arkkunsa kiinni. Täydellisen luottamuksen saamiseen vaaditaan välillä tekoja, sanoja, tunteita, ymmärrystä, tukemista.
Toisinaan luottamus on helppo menettää, mutta vaikea ansaita.
