Jos minun pitäisi nimetä ainakin kolme asiaa, joita vääryyksiä on eniten tehty minua kohtaan tämän pienen elämäni aikana, niin ne olisivat lukuiset petetyt lupaukset, hyväksikäyttö ja kohtuuton uhkailu. Nämä kaikki kolme asiaa liittyvät todella paljon varhaislapsuuteeni, kouluaikoihini, aikaan, jolloin seurustelin narsistin kanssa ja myös helposti nykyhetkeenkin. Nykyhetkestä viitaten nuihin edellämainitsemiini asioihin, en halua alkaa kertomaan sen kummemmin, koska en näe sitä juuri nyt tarpeelliseksi.
Haluan tuoda kuitenkin tässä välissä esille yhden asian, joka on aika vasta loukannut minua melko pahasti. Se on erään ihmisen mielipide minusta, joka ei mielestäni pidä alkuunkaan paikkansa. Muotoilen tämän lauseen muotoon, jossa se ei ole enää se lause, joka tämän henkilön suusta tuli, vaan se on kuin toteamus minun suustani.
"Luulen tietäväni kaikesta kaiken, kun olen joutunut kokemaan elämässäni muka niin kovia asioita".
Ja nyt kommentoin tähän mietteeseen seuraavasti:
En ole koskaan väittänyt tietäväni asioista sen enempää, kuin oikeasti tiedän. Pyrin puhumaan ja myös puhun, vain niistä asioista, joista osaan ja, jotka ikävä kyllä olen joutunut kokemaan ja kestämään itse kantapään kautta jossain vaiheessa elämääni. En kerskaile sillä mitä olen kokenut, sillä siinä ei ole mitään hienoa, päinvastoin. Kun kerron asioista, joita olen joutunut kestämään, en kaipaa sääliä. Haluan tuoda vakaviakin asioita esille blogissani ja parhaiten osaan kirjoittaa niistä, mitä olen itse kokenut. Haluan havahduttaa ihmisiä, laittaa heidät miettimään, mutta en vaadi ymmärrystä. Joitain asioita ei voi vain ymmärtää, mutta on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat myös kokeneet samaa, kuin minä - He tietävät.
Hmm.. Tämä olikin varsin tyhjentävä vastaus tuohon.
Minä en luota ihmisiin helpolla. Siihen on omat syynsä, eninmäkseen kokemukset, jotka ovat laittaneet minut varpailleni. Olen ollut ihminen, joka on luottanut sinisilmäisesti ihmisiin, uskonut hyvää heidän lopullisista tarkoitusperistään. Olen luottanut paljon ja pettynyt sitäkin enenmän, siksi tämänhetkiseen minuun on todella vaikea saada tehtyä syvää luottamuksellista suhdetta. Kun minulle luvataan asioita, niin en yleensä usko lupauksia, vaan olen erittäin varautunut - Varautunut tulevaan uuteen pettymykseen. Vaadin näyttöä, sillä korvani ovat jo kuurot luvatuille lupauksille, niiden mielestä lupaukset on tehty rikottaviksi. Kun minun luottamukseni on ansaittu, niin se kertoo paljon, sillä sitä ei saa helpolla saavutettua.
Onko sitten järkeä olla niin varautunut? Mielestäni on. Varautuneisuus on minulle osa minua, se on minun varoituskelloni ja se on soinut elämäni aikana liian monesti. Kuitenkin liian monesti olen jättänyt huomioitta sen hälyytykset, luottanut sokeasti ja tullut henkisesti romuutetuksi, hyväksikäytetyksi. Pettynyt itseeni, sokeisiin silmiini ja kuuroihin korviini. Olen hyväuskoinen ihminen ja olen miettinyt paljon sitä, että miksi olen sellainen vieläkin, vaikka olen tullut petetyksi niin monet kerrat.
Tulin siihen lopputulokseen, että olen siksi sinisilmäinen, koska minä itse olen hyvä ihminen. En mitenkään halua nostaa itseäni korkealle korokkeelle ja huutaa koko maailmalle, että olen hyvä ihminen, haluan muille pelkästään hyvää enkä siedä vääryyttä. Se on minulle jopa pahaksi. Se, että olen liian hyvä muille, niin unohdan olla hyvä itselleni. Unohdan sen, mitä minä haluaisin ja mikä olisi myös minulle hyväksi. Unohdan ajatella itseäni, kun ajattelen sitä, miten muut olisivat onnellisia (Jos ei onnellisia, niin ainakin tyytyväisiä).
Kun joku sanoo minulle, että "luota minuun", niin ei se vain mene niin. Minä olen tutkiva ihminen, näen ihmisten läpi nykyään (Ja siitä taidosta saan jopa kiittää erästä narsistia). Näen milloin he valehtelevat ja vaikka he eivät valehtelisikaan, niin siltikään en voi antaa itseni olla vapaa varautuneisuudesta. Minä jopa pidän siitä tavasta, miten osaan lukea eri ihmisiä heidän ilmeistään, eleistään, koko olemuksestaan. En ole kuitenkaan sellainen ihminen, joka tuomitsisi heti, tai yleensä en edes tuomitse ihmisiä, kuin vasta sitten, kun saan siihen riittävää näyttöä.
Joskus ihmisiä ei vain tarvitse tuomita menneisyyden virheiden takia - Se riippuu siitä, ovatko he ottaneet menneisyyden virheistä opikseen. Jos ovat, niin minulta nousee kyllä peukku ylös siinä vaiheessa, kun kuulen jonkun sanovan, että he ovat havahtuneet, ottaneet opikseen ja nostaneet kytkintä uutta alkua varten. Uutta alkua varten, jossa samoja virheitä ei enää tulla toistamaan. Itselle pitää antaa mahdollisuus asioiden suhteen ja, jos joskus on epäonnistunut ja tyrinyt elämänsä todella pahasti, niin asiat ovat aina korjattavissa, mutta vain sinä olet se, joka pystyy loppupeileissä tekemään elämästäsi elettävän.
Vetipä nyt sanattomaksi.. Ehkä sanoin nyt kaiken sanottavani, mitä mielessäni oli. Huh.
