Etusivu

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Viikko maalla

Minulla on ollut nyt pari päivää hassu kutina massun pohjassa (Ei, en ole raskaana, eikä minulla ole vatsanväänteitä). Se on sellainen mukava jännittys, vaikken edes tietääkseni odota mitään jännittävää asiaa tapahtuakseen. En tiedä oikein mistä se johtuu, mutta mielialani on todella hyvä ja korkealla. Syy hyvään mielialaani on se, että kesä on mitä parhainta aikaa viettää täällä synnyinpaikkakunnallani maalla. Kaikki lempiharrastukseni saavat mahdollisuutensa toteutua, eli kamera vaan kourassa kuvaamaan kaunista Suomen luontoa hymy perseessä asti.

Tulin eilen tänne maalle iltapäivällä ja heti, kun olin päässyt viemään matkatavarat ja kissat sisälle, niin lähdinkin itse pariksi tunniksi joelle kahlaamaan. Minä hymyilin koko ajan, huomasin myös, että minä nauroin ääneen iloisesti, kun yritin mennä itselleni liian haastavista paikoista joen ylitse, kovan virran viedessä melkein mukanaan. Olin, kuin minä joskus pienenä lapsena joella kahlatessa. Toisin sanoen siis, omassa elementissäni. Mietinkin paljon lapsuusmuistoja eilen joella ollessani. Minulla tuli mieleen hassulla tavalla yksi ajatus, joka liittyy tasohyppelypeleihin. Mietin, että miksi ne ovat kiinostaneet minua niin paljon aina lapsena, ja miksi minä lopulta päädyin hankkimaan nyt vähän vanhempana tatuoinnin pelihahmosta iholleni, joka seikkailee tunnetussa tasohyppelypelissä. Pelissä, jota tuli hakattua lapsena sormet hajalle. 

Sitä tuli penskana hypeltyä lapsuudenkaverini kanssa paljon joella kivillä ja, silloin kun emme olleet leikkimässä joella, niin olimme pelaamassa minun kotonani segan tasohyppelypelejä innoissamme. Kai yhdistimme pelimaailman mielikuvituksellisesti joella oltaessa eräänlaiseksi tasohyppelypeliksi. Edelleenkin pidän todella paljon "leikkimisestä" joella, tosin hyppelen vähän haastavempia reittejä menemään ja kahlailen vähän syvemmissä vesissä, kuin 15 vuotta sitten. Joki on aina ollut se paikka, jossa pääkoppani saa täydellisen rauhan. Siellä sitä ei tule mietittyä ikäviä ajatuksia, vaan sitä elää hetkessä. Nauttii kesästä, kauniista luonnosta, joen tutkiskelun ja kahlaamisen riemusta, kukkien ja joen tuoksusta, lintujen laulusta, onkimisesta, luonnon valokuvaamisesta ym. Saan kulumaan joella aikaa helpostikin parista tunnista neljään tuntiin, ilman että teen siellä sen kummemmin mitään muuta, kuin tutkin mitä joen rannoilta tai vedestä löytyy. Nyt, kun kevään tulvat ovat menneet jo ohi, niin yleensä joesta löytää kaikenlaista, mitä tulva on tuonut mukanaan. Eilenkin löysin jääkiekkoaiheisen DVD:n, jossa oli kuvakoostetta siitä, kun Suomi voitti maailanmestaruuden. En kuitenkaan ottanut DVD:tä mukaani, sillä uskon, että se oli jo tarpeeksi vioittunut lilluessaan kevään ja kesän ajan vedessä.

Olen nyt kokonaisen viikon ajan täällä lapsuudenkodissani vierailulla ja päätin, että teen nyt viikon aikana kaikkea sellaista, mitä en voi sitten tehdä kaupunkiin palatessani enää. Hankin parin viikon sairasloman, josta on viikko vielä jäljellä, koska uupumukseni oli ottamassa ylilyönnin minusta. Kuitenkin tajusin, että sairasloma oli paikallaan, joten enköhän tässä viikon aikana ehdi kerätä vähän lisää voimia ja jaksamista ensi viikon alusta alkaviin kesätöihin. Jo nyt päivässä olen piristynyt kummasti ja hymyä riittää, eli lupaavalta näyttää. Minun mielialaani myös toki vaikuttaa vahvasti se, että minulla on kyllä jotain odottamisenkin arvoista tulevassa kesässä. Olen varannut festarilipun jo, ja odotan palkallista kesälomaani, joka sijoittuu heinäkuulle. Mietiskelimme poikaystäväni kanssa, että sille viikolle keksisimme jonkin reissukohteen, jonne lähtisimme yhdessä. Alustavasti meillä olisi mielessä matkustaa viikoksi Helsinkiin viettämään aikaa. Itselläni asuu Helsingissä oikeastaan melkein kaikki sukulaiseni, joten uskon, että heitä tulisin näkemään varmasti reissun yhteydessä. Mukavintahan olisi tietenkin kokea rakkaani kanssa yhdessä se, miltä tuntuu olla kaksin reissussa ensinmäistä kertaa. Jotain vaihtelua arkeen siis.


Mennään kuitenkin nyt aiheesta toiseen. Minä päätin eilen, että lopetan tupakoinnin. En ole polttanut nyt kokonaiseen vuorokauteen, vaan käväisin abteekista kilttinä tyttönä kipaisemassa kouraani Nicotinell imeskelytabletteja tupakan himon iskiessä. Voin sanoa, että hyvin nuo ovat auttaneet kyllä aina, kun on tehnyt mieli polttaa, mutta hieman vaikeuksia on ollut mielitekojen suhteen. Kerran olen meinannut jo erehtyä hakemaan askista yhden tupakan hermojen rauhoittamiseksi, mutta luja tahtoni on kieltänyt moisen.. Onneksi. Miksikö tulin tähän päätökseen? Yksinkertaisesti syyksi riitti se, että lauluääneni on kohta mennyttä, jos en lopeta tupakointia. Olisi enää vain muisto jäljellä puhtaasta ja hennosta enkelimäisestä lauluäänestäni, jos jatkaisin pahaa tapaani. Myös tupakkayskä alkoi vaivaamaan niin paljon, että se vei jopa yöunenikin, joten terveyteni kävi myös mielessä, etten halua luopua siitä ihan vielä näin nuorena. Haluan taas alkaa harrastamaan liikuntaa, varsinkin juoksua puhtailla keuhoilla, jotta jaksaisin taas. Tiedän, että menee kyllä jonkin aikaa, kunnes keuhkoni ottavat taas normaalin määrän happea ja hengenahdistus loppuu, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa. Minä yritän pysyä lujana tämän päätökseni suhteen ja saada ihan savuttoman elämän. Myönnän kyllä, että olen ollut typerä aloittaessani tupakoinnin, mutta minulla on myös tahtoa ja järkeä lopettaakin se. Aion noin kuukauden päästä tehdä vähän postausta siitä, että miten tupakasta luopuminen on onnistunut minun kohdallani. Toivon todella, että siitä kertomuksesta tulee positiivinen ja voin kirjoittaa itselleni, että olen onnistunut hyvin.

Suunnittelin myös, että tulen kuvaamaan valokuvina, sekä videoina pieneksi koosteeksi, että mitä viikon aikana on ehtinyt tapahtua ja mitä olen tehnyt täällä maalla ollessani. Kuitenkin täällä vietetty aika poikkeaa todella paljon normaalista arjestani omassa kotonani. Ehkä jopa teen huvin vuoksi siitä tänne blogiinkin jonkinlaisen jutun myös muistoksi. Joka tapauksessa minulla on vielä paljon tekemistä, sillä viikko on vasta aluillaan. Tänään on suunitelmissa kesän ensinmäinen onkireissu joelle (Ja toivon saavani kalaakin..), huomenna olisi vuorossa ulkovaraston pikkupuolen siivoaminen ja kaninkoppien peseminen Viiviä varten, että pupu pääsee kesän viettoon taas ulos. Loppuviikosta tulee olemaan vähän shoppailua, kirpputorikierroksella käväisy, pyöräreissuja "kaupungille" ja merelle, valokuvaamista ja ehkäpä jopa uimassa käymistä. Saa nähdä siis mitä sitä ehtii tehdä, joten enköhän nyt lähde tästä koneen äärestä pois kirjoittamasta, ja lähde toteuttamaan suunitelmiani ;) 

Ja äkillinen info tähän loppuun.. Huomasin juuri, että ulkona alkaa kohta ukkostamaan, joten taitaa tulla mielenkiintoinen onkireissu.