Oliko ennen kaikki paremmin?

Poikaystäväni sanoi minulle yhtenä iltana erään asian, jota jäin miettimään pidemmäksi aikaa. Hän kysyi minulta, että jos ihmiset olisivat tiedostamattomia kaikesta pahasta, niin olisiko silloin kaikki hyvin. Kukaan ei tietäisi sodista, nälänhädästä, kuolemasta, vaaroista, eikä ikävistä asioista/tapahtumista mitään.. Olisiko silloin kaikki onnellisia? Vastasin miettimättäni heti, että kyllä olisivat. Mutta vastaus tähän on se, että ihmiset eivät olisi onnellisia ja tyytyväisiä, jos he eläisivät tiedottomina kaikesta pahasta ja, kokisivat elämässään vain pelkkää hyvää, tuttua ja turvallista. He eivät osaisi arvostaa oikealla tapaa, sitä mitä heillä olisi elämässään, eivätkä he osaisi vaalia, varjella ja nauttia onnellisuudesta, ja onnea tuovista asioista, jos he eivät olisi koskaan tunteneet mitään pahaa, eli vastoinkäymisiä elämässä. On siis hyvä, että elämme tietoisina olentoina ympäröivästä maailmastamme, elämästämme ja itsestämme.

Tänään mietin myös sitä, että oliko ennen kaikki paremmin. Ajatellaan aikaa vaikka noin 80-100 vuotta taaksepäin. Silloin oli ehkä sotia, nälänhätää, sairauksia ym ikävää, mutta ihmiset eivät kärsineet nuihin aikoihin mistään nykyajan yleisimmistä psyykkisistä sairauksista, jotka vievät jopa pahimmillaan näinä päivinä ihmisiltä hengen, omasta kädestä. Silloin ennen ei ollut masennusta, joka on nykyään meidän kansantautimme, ei ollut syömishäiriöitä, ihmisillä ei ollut muutenkaan paljoa psyykkisiä ongelmia. Jotkut asiat olivat toki huonommin ennen, mutta silloin siitä vähästäkin, mitä elämä antoi, oltiin iloisia ja kiitollisia. Nykyään asiat ovat paremmin siinä määrin, että sotia ei ole enää niin paljoa, nälänhädästä kärsitään edelleen, mutta nykyään siihen voidaan vaikuttaa ulkopuolisilla avustuksilla edes vähän, yhä useampaan sairauteen keksitään nykypäivänä lisää uusia lääkkeitä. Mutta nykyään, varsinkin länsimaissa kärsitään yhä enenmän psyykkisistä sairauksista. Sitä ei osata elää, nauttia elämästä, olla kiitollisia siitä, mitä on, vaan nyky-yhteiskunnassa pyritään siihen täydellisyyteen melkein jokaisella elämän osa-alueella. Onko tämä yksi syy siihen, miksi nykyään ihmiset masentuvat ja sairastuvat psyykkisiin sairauksiin? 

Mietitään vaikka nyt pelkästään Suomea. Suomi ennen ja nykyään. Eli millaista oli käytännön elämä vaikka 1940 luvulla ja nyt, 2000 luvulla. Jos menemme vain jo 46 vuotta taaksepäin, niin silloin ei Suomessa ollut masennusta läheskään näin paljoa, mitä nykypäivinä. Muistan, kun äitini kertoi omasta lapsuudestaan. 40 luvulla äitini oli nuori tyttö, 16 vuotias. Heidän taloudessaan ei ollut sähköjä, vaan oli pelkästään kaasulla toimivia lamppuja, sekä tavallisia lyhtyjä, jotka laitettiin valaisemaan tupaa illaksi. Vesi haettiin pumpulla toimivasta kaivosta, ja lämmitys saatiin puuhellalla talvisin lämmittämään tupaa, sekä muita huoneistoja. 

Siihen aikaan nuoret kävivät ahkerasti koulussa (Sitä, joko käveltiin, hiihdettiin tai pyöräiltiin kouluun, jonne oli matkaa jopa yli 10-20 km), mutta koulun jälkeen piti auttaa myös kotiaskareissa. Äitini piti nuorena auttaa aina kotitöissä koulun jälkeen, tiskata, siivota, hakea puita ja vettä, auttaa sisarusten perään kaitsimisessa ym. Vasta koulun ja pakollisten kotitöiden jälkeen oli sitä vapaata, jolloin sitä oltiin kavereiden kanssa ja tehtiin kaikenlaista, leikittiin pihaleikkejä, retkeiltiin, oltiin paljon ulkona. Siihen aikaan ei ollut puhelimia, tv:tä eikä todellakaan minkäänsortin tietokoneen näköistäkään vehjettä. Mankka kuulemma löytyi joltain, jota käytiin aina kuuntelemassa, mutta kotitaloudesta ei löytynyt omaa mankkaa. Työt tehtiin siihen aikaan käsin, kratrorin ja hevosten avulla, muita koneita kraktorin lisäksi ei paljoa löytynyt. Autot oli toki jo keksitty siihen aikaan, mutta ei niitä läheskään löytynyt joka taloudesta. 

40 luvulla ei oltu kuultu masennuksesta. Kysyin äidiltäni, että eikö edes vähän ollut havaittavissa masennusta ihmisten ilmoilla. Kuulemma sitä aina välillä tietenkin kyrsi jotkut asiat, mutta kyllähän sitä normaalistikin ihmisiä kyrsii joku vähän väliä, elettiin sitten 1920 lukua tai 2013 lukua. Äitini mukaan sillon ei yksinkertaisesti vain joutanut masentelemaan, sillä tekemistä oli niin paljon. Töitä oli paljon ja työt oli myös tehtävä. Ennen ei ollut myöskään kiirettä, kun työt tehtiin omaan tahtiin, kelloa ei katsottu, että alkaako ne uutiset tai salatut elämät sieltä tv:stä kohta, että pitäisi mennä tiettyyn aikaan katsomaan töllöä. Elämä oli paljon yksinkertaisempaa ja oli tietyt rutiinit, jotka piti tehdä, että elämä luisti. Kaikki pieni oli kiittämisen arvoista, sillä rahaa ei ollut paljoa, joten sitä itse ansaittua osasi arvostaa enenmän. Ennen kaikkea itsetunto oli varsinkin nuorimmilla ihmisillä parempi, mitä nykyään. Kouluissa oli kunnon kuri, eikä koulukiusaamista tai arvostelua kouluissa ollut niin paljoa. Sitä ei ollut siihen aikaan näitä median aiheuttamia ulkoisia paineita. Jos mennään näihin paheisiin, niin tupakka ja viinahan ovat olleet siihenkin aikaan todella yleisiä ja käytettyjä päihteitä, mitä nykypäivänäkin käytetään. Viinaa menee Suomalaisilla nykyään selvästi hieman liikaakin, joka puolestaan on myös osa syy siihen, miksi nykyään Suomessa on niin paljon masentuneita.. ja rahattomia alkoholisteja, jotka asioivat sossussa saadakseen lisää piristystä elämäänsä. Hakemalla siis heti alkosta pullon, kun sossusta putkahtaa pieni summa rahaa tilille. (Anteeksi yleistämiseni tässä asiassa. On poikkeuksiakin!).


Suomi nykyään. Useilla ihmisillä ei ole elämänhallintaa, he ovat työttömiä, möllöttävät kotona tietokoneen ääressä, eristäytyvät muusta maailmasta pikkuhilljaa, masentuvat ja hakevat lopulta helpotusta tylsään ja ahdistavaan elämäänsä päihteistä ja mielialalääkkeistä, ja mielialalääkkeitä tuputetaan liiankin helposti ihmisille, kun vähänkin sattuu olemaan mieli maassa. Kiire, työpaineet ja stressi ovat kasvaneet. Faktahan on se, että nykyään ihmisillä ei ole niin paljoa töitä, kuin ennen. Ennen työt tehtiin käsin, ei ollut koneita. Nykyään tehtaat toimii automaateilla, eikä ihmisiä tarvita tekemään töitä käsillä enää niin paljoa. Työpaikkoja ei ole, kun koneet tekevät monen ihmisen työt. Kehitys menee eteenpäin, joten miten käy ihmisille vaikka tästä 40 vuotta eteenpäin? Onko kehitys silloin jo niin pitkällä, että ihmisiä ei enää tarvita tekemään ollenkaan töitä? 

Nykypäivänä kaikkea saa ostettua, jos vain rahaa sattuu löytymään pussin pohjalta. Kaikkea saa rahalla ostettua niin helposti, ettei sitä osata enää arvostaa. Vesi, ruoka, raha, katto pään päällä ja toimivat sähköt - Kaikki nämä edellämainitut tuntuvat meille nykypäivänä aivan itsestäänselvältä asialta. Sitä ei osata kuvitellakaan, ettei nuista läheskään kaikkia ollut jokaisessa taloudessa niinkin pienen ajan sisällä, kuin 50 vuotta sitten. Kun joltain menee nykypäivänä vaikka muutamaksi päiväksi sähköt pois talosta, niin heti ollaan sormi suussa. Miten minä selviän? Pakastin sulaa, en pääse tietokoneelle, valot eivät syty, eli voi helvetti sentääs. Hyvähän se on, että elintaso on noussut Suomessa hurjasti verraten lukuun -40, mutta töitä ei vain ole enää ja työttömyys on suuressa nousussa. Jokaiseen työpaikkaan tarvitsee aina jonkinlaisen koulutuksen, mutta ennen sitä pääsi maatalohommiin ilman minkäänlaista koulutusta, sillä jonkun ne työt oli tehtävä. 

Tiivistettynä: Tutkin siis itse ihan pelkästä mielenkiinnosta tässä sitä, että miksi nykyään tuntuu, että elämä on niin monella Suomalaisella vaikeaa. Suomi on kohta tunnettu siitä, että täällä on asukaslukuun nähden paljon enenmän masentuneita, kuin muissa maissa. Sanotaan, että Suomi on hyvä maa asua ja elää, täällä asiat hoidetaan oikein ja palvelu pelaa. Siltikin tuntuu, että kukaan ei ole aidosti onnellinen. Mietiskelin syitä siihen, miksi nykyään suurinosa Suomalaisista tuntuu sairastavan masennusta, ja miksi ennenvanhaan diagnoosia "masennus" ei ollut.

Nykypäivänä masennukseen johtaa työttömyys, kiire, työpaineet, tekemättömyys, elämän helppous, sosiaalinen eristäytyminen, päihteet, heikko sosiaalinen tuki, yhteiskunnan raskailta tuntuvat odotukset. Nämä altistavat masennukselle, ahdistukselle ja nykyajan muille psyykkisille sairauksille. Voimme siis vain kuvitella, että millaistahan elämä on muutaman kymmenen vuoden päästä, kun elintaso nousee tästäkin ylöspäin, töitä tulee olemaan Suomessa vielä tätäkin vähemmän ja työttömiä sitäkin enenmän.