Minä en pidä yleistämisestä. Sillä mielestäni asioista löytyy aina jokaisesta hyvät ja huonot puolensa. Jotkut ihmiset, vain puolustavat henkeen ja vereen asian toista puolta, kun toiset taas toista. Näin saa helposti internetmaailmassa keskustelua aikaan. Nyt yleistän vähän sitä asiaa, että yksi suurimmista aihealueista, johon olen törmännyt usein internetissä keskustelupalstoilla on ollut "Kissat vs koirat", joissa kissa ja koiraihmiset tulevat kunnolla tappelemaan siitä, kummat ovat parempia lemmikkejä ihmiselle.
Tähän omasta puolestani voin vain sanoa, että kummassakin on puolensa ja pidän, sekä kissoista, että koirista, eli voisin omistaa kumman tahansa lemmikin. Kuitenkin enenmän käännyn kissojen puoleen, sen takia, koska mielestäni ne ovat vähän helpompia pitää lemmikkeinä, kuin koirat. Niitä ei tarvitse ulkoiluttaa, eikä niitä tarvitse ottaa joka paikkaan mukaan, vaan ne pärjäävät jonkin aikaa yksinkin kämpillä, toisin kuin jotkut koirat. Tässäkään en voi yleistää, sillä lemmikitkin ovat yksilöitä, jotkut koirat voivat olla hyvinkin sisätiloissa pidemmän aikaa, kuin toiset. Eli palaan heti postaukse ensinmäiseen lauseeseen, yleistäminen on siis aika persiistä. Itse olen pyrkinyt olemaan suotuisa eri asioita kohtaan, joten olen pyrkinyt etsimään positiivisiakin puolia itselleni epämielyttävistä asioista, tai niistä asioista, jotka eivät minua kovin pitkälti kosketa, kun jotakin toista ihmistä asia koskettaa paljonkin. Yritän ymmärtää, miksi jotkut asiat ovat ihmisille niin tärkeitä. Sanontakin on, että makuasioista ei voi kiistellä.
Mutta nyt asiasta toiseen. Haluan omakohtaisten havaintojeni mukaan verrata "entisajan" lapsia, nykypäivän lapsiin. Olen huomannut joitain muutoksia ja en pidä niistä. Voin vain omakohtaisten kokemusten avulla tehdä seuraavan pienen vertailun. Vertaan aikaa, jolloin itse olin lapsi ja sitä, mitä nyt vanhempana olen seurannut sivusta nykypolven nuoria ja heidän käyttäytymistään. Aloitetaan siis..
Nuoret lapset 13 vuotta sitten: Olin tuolloin itse 8-vuotias ekaluokkalainen kiltti ja hiljainen tyttö. Sitä leikittiin vielä pehmoleluilla, pikkuautoilla, nukeilla ja yhdessä muiden lasten kanssa kotia ja pelattiin ulkopelejä pallon perässä juosten. Sitä oltiin todella paljon ulkona leikkimässä, oli sää mikä tahansa. Sitä halusi olla lapsi ja elää, kuin lapsi. Tuohon aikaan ei vielä edes ollut internettiä, joka myös oli suuri syy siihen, miksi ulkoleikit kiinostivat niin paljon. Tv:täkään ei tullut tuohon aikaan seurattua paljoa, sillä oli niin paljon muuta mielekästä tekemistä, kuin sisällä sohvalla kyhjöttäminen ja tv-ruudun jatkuva tuijottaminen. Silloin, kun tv:tä sitten katsottiin lapsena, niin yleensä vain ne lastenohjelmat seurattiin ja lähdettiin taas niiden jälkeen leikkimään pihalle.
Sitä ei haaveillut 8 vuotiaana, että olisipa sitä yhtä iso, kuin nuo kutosluokan isot tytöt, jotka jo vähän meikkaa ja on nättejä ja, joiden perään heidän rinnakkaislukkalaiset pojat toisinaan vislailivat, mutta yleensä he heittelivät heitä lumipalloilla naamaan ja kävivät vetämässä poninhännistä välitunnilla. Oli helppoa elää tuolloin vain hetkessä ja ajatella, kuin lapsi.
Nuoret lapset 13 vuotta myöhemmin (Nykypäivä): Kun nyt katson vaikka nuita 8- vuotiata lapsia, niin olen havainnut suuria järkyttäviä muutoksia. Median muokkaamia penskoja, jotka katsovat tv:stä Salatut elämät (Ja vielä jotain paljon pahempaakin) joka päivä ja pyörivät internetissä ties millaisilla sivustoilla tahansa. Nykyajan 8-vuotiaat ovat jotkut melkoisen pulskassakin kunnossa, verrattuna siihen aikaan, kun itse olin 8-vuotias. Ei sitä nykyään enää juosta koko aikaa ulkona pallon perässä ja muita pihaleikkejä leikkiessä, vaan nykyään tietokone tarjoaa niin paljon jo sitä aktiviteettia nuoren lapsen aivoille, ettei muuta enää vaadita. Nuoret tytöt ala-asteella haaveilevat jo pojista ja seurustelusta, he jopa meikkaavat jo ja valitsevat tyylikkäät vaatteet kouluun aamuisin, että näyttäisivät todella hyvältä. Ala-asteelaiset pojat puolestaan kiroilevat, kuin lohilappalaiset ja yrittävät olla niin isoja ja cooleja, kuin vain sen ikäiset voivat olla, samalla sylkien asfalttiin ja huutaen muille lapsille homoa.. Toki samalla näyttäen todella noloilta ja kertoen, että miten hyvin se kotikasvatus on taas onnistunutkaan.
Onko se nykyään suurin vaikuttaja ollut media, että millaisia lapsista on tullut, vai nykyajan kotikasvatus? Onko sitä kuria enää lapsiperheissä, vai ovatko lasten vanhemmatkin nykyään itsekin jo niin saamattomia nahjuksia, etteivät saa sitä persettään ylös tietokoneen äärestä pelatessaan Facebookin Farmvilleä? Tulee heti mieleen, että suurinosa nykyajan pikkulasten vanhemmista, eivät tunnu enää välittävän vahtia lapsiaan ja antavat heidän käyttäytyä mielensä mukaan ja kasvaa median muokkaamiksi pikku hirviöiksi. Nykyajan lapset myös eivät tunnu osaavan kunnioittaa vanhempiaan tai muita vanhempia ihmisiä, kuten ennen. Varsinkaan myöskään opettajiaan, vaan he haistattelevat opettajille ja vanhemmilleen minkä kerkeävät. Kohtahan vanhemmat eivät pysty lapsilleen enää mitään, jos he päästävät pensansa hyppimään niskan päälle käyttäytymisellään ilman minkäänlaista rangaistusta.
Kyllä sitä minun aikaan, kun olin ala-asteella, annettiin kotiarestia joissain perheissä ja pidettiin kuria, jos oltiin oltu tuhmia. Puolestaan minun vanhempien ollessa lapsia, oli kuulemma kouluissa ja kotona niin kova kuri, ettei uskallettu sanoa tai tehdä yhtään mitään vastaan, puhumattakaan sanoa mitään rumaa kenestäkään aikuisesta. Muuten tuli karttakepillä koulussa sormille, tai kotona annettiin kunnon tukkapöllyä.
Faktahan on se, että on väärinymmärretty nykyään sana "vapaa kasvatus". Toisin sanoen, itse lapsi on vanhempiensa kasvattaja, jolloin mennään lapsen määräyksien, toiveiden ja halujen mukaan, joita vanhemmat noudattavat ilman minkäänsortin vastarintaa. Lapsi hallitsee omien mielihalujensa mukaan vanhempiaansa miten sattuun.
Toinen fakta on myös se, että nykyään lasta ei saa rangaista fyysisesti, ei edes tukistaa. Kouluissa lapsiin ei saa koskea negatiivisesti, eli ei edes ottaa syliin hieman kovakouraisemmin, jos lapsi käyttäytyy agressiivisesti muita tai itseään kohtaan. Perheissä kurittaminen on kielletty ja, jos pientäkään kurittamista, esim tukistamista havaitaan jossain lapsiperheissä, on heti lastensuojelu oven takana kolkuttelemassa, kun joku huolestunut naapuri ilmiantaa vanhemmat huonosta kohtelusta lapsiaan kohtaan. Miten vanhemmat muka pelkän sanallisen voiman avulla saavat hallitsemattoman lapsen täysin kuriin, kun enää fyysisiä keinoja ei saa käyttää? Se on aika mahdotonta mielestäni, tai jos ei mahdotonta, niin ainakin erittäin haastavaa.
Mietin vain, että mihin tämä maailma on vielä menossa..
