Tuli mieleen eräitä vanhoja kommentteja muutamilta ihmisiltä minun blogistani aikoinaan. Muistan, kun he sanoivat, että sielä se vaan kirjoittelee blogiinsa itsensäylistämisviestejä tai toiselta ihmiseltä sanoin, kirjoittelen paskablogia. No kumpikaan väitteistähän ei pidä alkuunkaan paikkansa, kuten he sen itsekin tietävät. Nämä kommentit tulivat siis ilmiselvästi kateellisten ihmisten suusta, joilla itsellä ei ole mitään ideaa blogin kirjoittamiseen, koska heillä ei yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa eikä heidän elämässä tapahdu suoraan sanoen yhtikäs mitään kirjoittamisen aihetta. Tämä tuli vain sen takia mieleen, kun itse tässä olen nyt pitkästä aikaa kirjoitellut ja saanut kirjoittamisesta todella hyvän olon.
Itsensäylistämisblogi? Voin kyllä sanoa, että olen kirjoittanut positiiviseen sävyyn siitä, että vihdoinkin tunnen olevani jaloillani, tunnen eläväni. Entä juoksuharrastuksen myötä tulleet onnistumisentunteet, joista olen ollut erittäin tyytyväinen ja sallinut kehua itseäni. Olen myös kirjoittanut, että olen alkanut pitämään itsestäni vihdoinkin. Ovatko nämä itsensäylistämistä? Ei mielestäni, vaan se on todella hieno juttu minulle, että tunnen olevani vihdoinkin oma itseni ja olen ylpeä siitä mitä olen. Todellisuudessa on välitä paskanvertaa siitä, miten muut suhtautuvat siihen, miten kirjoitan blogiani ja mistä aiheesta. Mielelläänhän tietenkin positiivisista asioista on mukava kirjoittaa, jos se aihe satun olemaan minä ja mieleni, niin sittenhän se sattuu olemaan.
Minä tiedän, että sopivin aika-ajoin jotkut ihmiset käyvät lukemassa mitä minun elämääni kuuluu ja etsiskelevät pieniä porsaanreikiä blogistani, että onko heistä kirjoitettu ikävään sävyyn jotain tekstiä. Mutta arvatkaa mitä? En edes ole jaksanut vaivata pienintäkään ajatusta niille ihmisille tämän blogin sisällöksi. Koska minua ei kiinosta. Tietenkin tämä postaus on vähän, kuin heitä ajatellen sinänsä. Tulihan minulla mieleen kuitenkin nämä heidän sanomansa kommentit blogistani. Se on vain hassua, että mietin heidän sanomisiaan virne kasvoilla, koska ne huvittivat minua edelleenkin. Suosittelisin heilekin kokeilemaan blogin kirjoittamista, ihan itseään varten. Voisivat löytää itsestään ja elämästään ihan uusia ulottuvuuksia, kun laittaisivat aivonsa miettimään asioita vähän pintaa syvemmältä.
Aloitin blogin kirjoittamisen vuosi sitten, tarkalleen 07.02.2012 ja siitä päivästä lähtien olen tutustunut mieleni ihmeellisiin kiekuroihin. Olen oppinut itsestäni ja elämästäni todella paljon, olen myös tajunut paremmin muita ihmisiä, kun olen syvemmin alkanut miettimään eri tarkoitusperiä ihmisten käyttäytymisessä. Aika paljon ja todella pitkälti blogissani on psykologista ajatusmättöä ollut, sillä minua itseäni kiinostaa psygologia ja ihmismieli yleensäkin. En osaa sanoa enkä sen kummemmin mietikään, että kuinka kauan minä tulen vielä kirjoittamaan blogiani, mutta näillä näkymin pitkälle tulevaisuuteen. Ehkäpä muutamien vuosien päähän, kuka tietää. Sillä ainahan sitä keksii uutta puheenaihetta jatkossakin, maailma on täynnä ihmeellisiä asioita, joista voi tuoda oman pienen mielipiteensä esille.
Tämä blogi ei ole koskaan asettanut minulle mitään paineita kirjoittamisen suhteen, sillä alusta lähtien päätin, että tämä tulee olemaan vain minulle. Vähän, kuin jonkinsortin avoin päiväkirja, kuitenkaan yksityiskohtaisesti mistään asiasta kertoen. Haluan kuitenkin säilyttää yksityisyyteni. Voin jo luvata, että tästä blogista ei ole koskaan tulossa mitään teiniagstista ruikutusblogia enkä tule kertomaan itsestäni mitään asioita, joista muut saisivat jotain sairasta mielihyvää itselleen (Tiedä, sitten löytyisikö minusta sellaisia asioita). Jokatapauksessa tämä blogi on ollut minulle todella iso juttu ja olen huomannut, että olen kehittynyt monella tapaa blogiani ylläpitäen. Ensinmäiseksi olen huomannut, että olen oppinut kirjoittamaan hyvin, selkeästi ja järkevää tekstiä. Noh, mitä välillä joku tulee kommentoimaan, että pilkku on väärässä kohti, tai jonkun sanan välistä uppuu yksi kirjain. Olen kuitenkin ollut varsin tyytyväinen kirjoitustyyliini.
Olisi hienoa kuulla, jos joku on blogiani lukiessaan joskus havahtunut jonkun asian suhteen. Tai, jos blogini on muuten tuonut jotain muuta mukanaan, positiivista eninmäkseen. En ole koskaan saanut paljoa palautetta blogiini liittyen, mutta en ole kyllä koskaan sitä edes kysynytkään keltään. Noh, enhän minä alunperinkään tehnyt tätä blogia miellyttääkseni ketään. Riittää, että itse olen havahtunut monet kerrat kirjoittaessani tänne ja oppinut uusia asioita. Tämä blogin kirjoittaminen on ollut ehkä paras "terapiamuoto" ikinä, mitä olen itselleni kokenut.
