Pääsin ns "käsityöpajalle" harjoittelemaan käsitöiden tekoa, jota tulee kestämään nyt 4 kuukautta. Näen tämän tilaisuuden itselleni hyväksi, sillä olen aikoinaan haaveillut, että osaisinpa joskus tehdä itse käsitöitä ja, nyt siihen on minulla mitä parhain sauma oppia tekemään niitä. Kursseista en ala sen tarkempia tietoja sepittämään, sillä pidetään se kuitenkin salassa, missä ja milloin moinen järjestetään.
Olen huomannut, että olen nykyään onnellisempi, kuin ennen. Suurin asia, mikä siihen on vaikuttanut on sisältö elämässä. Jos elämässä ei ole mielekästä tekemistä eikä sen kummemmin sisältöä, niin ihminen tympääntyy, ja jopa masentuu pahimmillaan tilanteen jatkuttua pidemmän aikaa.
Parhainta siis tällä hetkellä on se, että uni- sekä päivärytmini on kohillaan, on paikka minne pitää ja saa mennä joka päivä, saa tavata uusia ihmisiä, näkee kavereita kursseilla, saa oppia uutta ja tehdä oman maun mukaan mielekkäitä käsitöitä, mitä itse haluaa, ja jotka lopulta saa omaan käyttöön.
Myös käsityöpajan ulkopuolella elämä rullaa mainiosti pitkästä aikaa. Olen alkanut taas toteuttamaan itseäni luovan tekemisen parissa, tauluja maalatessa ja valokuvatessa. Tuntuu, että elämäni on tällä hetkellä mukavan tasapainoista. On joka päivä tiettyjä rutiineja ja rutiinit ovat aina tuoneet mielelleni rauhan. Olen muutenkin aina ollut suunitelmallinen, järjestelmällinen ja täsmällinen ihminen, eli mitä rutiininomaisesti päiväni etenee, sen mukavammalta se minusta tuntuu. Tietenkään, jokainen päivä ei ole läheskään samanlainen, mutta rutiineilla tarkoitan eninmäkseen sitä, että tiettyyn aikaan menen jonnekin, tiettyyn aikaan tulen pois sieltä, menen ajoissa nukkumaan ja herään aamulla pirteänä ja positiivisella mielellä uuteen päivään ja uusiin haasteisiin.
Kurssien jälkeen on aina mahtava tunne palata omaan kotiin, kun tietää, että kotiin tultua, ei tarvitse enää sen kummemmin tehdä mitään järin suurta, mutta voi tehdä paljon mielekkäitä asioita, kuten keskittyä omiin harrastuksiin. Rentoutua, pistää hyvää musiikkia soimaan, ottaa kupillinen teetä, istuutua koneen ääreen ja toisinaan (Nykyään harvemmin) tulla kirjoittelemaan blogia, kun aihetta syntyy. Muistan, kun kesällä kirjoittelin tänne, etten viihdy oikein kotonani, niin sekin asia on tässä korjaantunut, kuin huomaamatta. Ja on kiva tulla senkin takia jo yksistään kotiin, kun tietää että eräs söpöläinen on aina minua ovella vastassa, enkä nyt puhu poikaystävästäni, vaan Merristä.
