Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enenmän sitä arvostaa asioita, mitä itsellään on ja myös sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Tai en tiedä onko tämä tyhmä yleistys, mutta itsessäni olen havainnut tällaista muutosta. Penskana ja teini-ikäisenä sitä halusi kaikkea mahdollista, ei ollut tyytyväinen siihen mitä itsellä jo oli, kahdehti muita ja näki muiden asiat olevan paremmin, kuin itsellä.
Itse en nykyään ole enää kadehtinut muita ihmisiä, sillä toisinaan menee asiat myös niin, että päällepäin voi näyttää varsin hyvältä, mutta pinnan alla asiat voivat ollakin huonommin, kuin vaikkapa minulla. Enkä yksistään tämän ajatusmallin takia ole kadehtimatta muita ihmisiä, ajatellen, että tuolla ja tuolla tyypillä menee varmasti oikeasti huonosti, vaikka he ovat, kuin jokin hieno kansikuvaperhe.
Olen vain itse tajunut sen seikan pikkuhiljaa, että minun pitää olla ja minä olen onnellinen siitä mitä minulla on ja miten elämäni ympärilläni rakentuu omasta toiminnastani ja tahdostani. Elämässäni on paljon asioita, jotka ovat minulle tärkeitä, tuovat minulle onnellisuutta, turvaa ja tyytyväisyyttä. He ovat läheisiä Ihmisiä, nelijalkaisia karvakavereita, oma koti, jossa voin olla, juuri niin, kuin itse haluan, lapsuudenkotini, jonne voin mennä aina, kun siltä tuntuu ja, kun koti-ikävä iskee, harrastukset, jotka tuovat minulle onnistumisen tunteita.
En vain tunne onnellisuutta tai tyytyväisyyttä pelkästään nuiden pääpiirteisten asioiden takia, jotka melkein meillä kaikilta löytyvät. Toisilta ei ikävä kyllä löydy edes kaikkea, mitä minä itse luettelin juuri oman elämäni kiintopisteiksi, asioita, jotka ovat minulle todella tärkeitä ja tuovat minun elämääni sisältöä, tuoden samalla suuren elämänilon tunteen.
Siksi ehkä haluankin olla onnelinen juuri nyt, kun kaikki on hyvin, minulla ja läheisilläni. On joskus vaikea tarttua hetkeen ja elää hetkessä, eli juuri nyt. Minä ainakin yritän ja, kun lopulta osaa elää hetkessä, sitä todellakin tuntee elävänsä. Uskoisin ainakin näin, sillä toisinaan, kun olen yrittänyt elää hetkessä parhaani mukaan, niin ne hetket ovat parhaiten jääneet minun muistiini pysyvästi.
Asioita, joita tapahtuu voi olla sen hetken ajan vain. Kun et aina huomaa tarttua mahdollisuuksiin, ne hetket voivat mennä ohi ja varmasti menevätkin. Joskus tapahtuvia asioita ei välttämättä edes huomaa, sillä niihin voi myös vaikuttaa pitkälti itse. Siihen miten asiat loppupeleissä tulevat menemään ja olemaan. Voit tehdä siitä hetkestä hyvän, omilla teoilla ja sanoilla. Nykyhetki on vaikutusvaltaisin, joten minun neuvoni on tällainen:
Yrittäkää joka päivä ainakin muutaman kerran tehdä päivänne aikana asioita, joiden lähtökohta olet sinä itse. Jos huomaat vaikka omalla käytökselläsi saaneen jonkun muun ihmisen pahoittamaan mielensä, mene itseesi, pyydä anteeksi ja korjaa tilanne. Ympärilläsi olevat läheiset ihmiset reagoivat sinuun, hyvään oloosi, pahaan oloosi. Tietenkin kaikki haluavat ympärilleen hyvää mieltä, joten, jos sinä haluat ympäristöösi mielekkään ilmapiirin, niin älä odota sitä vain muilta. Joskus muutamama kaunis sana hymyn kera jollekin, voi tuoda koko loppupäiväksi hyvän mielen ja jenkkihymyn huulille.
Ihmisten pitäisi osata elää kadehtimatta toisia, murehtimatta turhia, vaipumalla itsesääliin, luovuttaa asioiden suhteen. Ihmisten pitäisi osata huomata oman elämänsä onnenavaimet, joita käyttämällä omasta elämästä pienilläkin teoilla saa mielekästä ja suurta.
Ei minulla muuta.. Huomasin vain, että osasin tänään nauttia hetkestä, joka painautui mieleeni vahvasti. Hetkestä, jolloin olin rakkaani kanssa ison ihmisjoukon keskellä, kävelimme käsikädessä ja minulla oli mukavan turvallinen tunne koko ajan. Tuntui, kuin olisimme olleet vahvasti yhtä, vaikka olimmekin ison ihmisjoukon keskellä, emmekä kokoaikaa keskittyneet toisiimme. Näin vain ympärilläni iloisia ihmisiä, hymyssäsuin käveleviä perheitä, pareja, lapsia ja vanhuksia. Tajusin, että hymyilevät ja iloiset ihmiset saivat minut tajuamaan sen. . Jokainen ihminen oli kokoontunut siihen tiettyyn paikkaan, nauttimaan juuri sen hetken tapahtumista - Elämään hetkessä.
