Käsi kädessä kulkeva vanha pariskunta, iloinen tilhiparvi pihlajapuussa syömässä marjoja, kaksi nauravaa pikkupoikaa leikeissään, yhdessä aamulenkillä oleva pariskunta, lumisotaa hymyssäsuin leikkivä lapsiperhe, hymy vastaantulevalta tuntemattomalta, iloinen koira peuhaamassa lumikinoksissa, ilta-auringon punaiseksi värjäämä taivaanranta..
Asioita, jotka muistan, asioita, jotka eivät liity minuun millään tavalla, muuten kuin, että, minä näin nämä hetket omilla silmilläni, kuulumatta niihin millään muulla tapaa, kuin vain seuraajana. Silti minulle tuli hyvä olo. Hyvä olo nähdä ympärillä iloa, rakkautta, onnellisuutta ja kauneutta.
Omassa elämässäni minä olen itseni lähtökohta. Lähtökohta sille, josta kaikki isot ja pienet asiat alkavat rakentumaan ympärilleni ja elämääni. Minä voin vaikuttaa pitkälti siihen, mitä tunnen ja koen ja miten muut asiat ympärilläni reagoivat niihin. Olen oman elämäni herra ja minä teen elämästäni itselleni arvokkaan kokemuksen parhaani mukaan. Olen se ainut ihminen, joka on ja tulee olemaan pääroolissa syntymästäni lähtien, vanhuuteen asti. Ainut ihminen, jota joudun katselemaan ja kuuntelemaan aina.
Liian usein tämä fakta vain unohtuu. Se hautautuu negatiivisten tunteiden alle. Pelon, vihan, surun ja epätoivon alle. Nämä negatiiviset tunteet ovat vahvoja, mutteivat kuitenkaan niin hallitsevia, etten voisi päästä niistä eroon. Tunteet yleensä estävät minua etenemästä elämässäni, joko en jaksa taistella niitä vastaan, kiellän tai pakenen todellisuutta. Unohdan elää itseni takia, yritän olla hyvä ihminen ympärillä oleville, mutta jos unohdan olla hyvä itselleni, niin en osaa olla sitä myöskään oikealla tapaa muille. Tällä kaavalla elämäni ei muokkaudu siihen muotoon, että kokisin hallitsevani omaa elämääni. Silloin en opi arvostamaan itseäni koskaan. En uskalla edetä elämässäni, koska pelkään. Pelkään epäonnistumisia, pelkään pettyä.
"Tunteet vievät ihmistä, kuin koiraa narussa. Sinä päätät oletko sinä koira, vai ihminen, joka taluttaa tätä koiraa, eli tunnetta".
Minä itse olen pitkälti omassa elämässäni tämä koira, eli ajattelen yleensä tunteella, jolloin koiran taluttaja, eli järki tulee perässä hihnassa roikkuen. Tämä tunteella ajatteleminen on vaikeuttanut monesti elämääni ja en haluaisi sen olevan niin iso asia, että sitä vastaan pitää taistella, ettei mene virran mukana. Kyllä se järkikin lopulta huutelee perästä, toisinaan liian myöhään, jolloin tunne on tehnyt jo tehtävänsä.
Jos mietitään tässä samalla, myös sitä mitä on olla onnellinen elämässään, niin en osaa itse sanoa. Olen tuntenut monesti suurta mielihyväntunnetta elämässäni, toisinsanoen tyytyväisyyttä. Kuitenkin onnikin lähtee itsestään, kukaan ihminen ympärilläsi ei voi tehdä sinua onnelliseksi, pelastaa sinua tai olla kaikkesi. Et voi löytää etsimääsi pelkästään tarkastelemalla muita tai ympäristöäsi, vaan se on paljon lähempänä, se on sinussa.
Tarkoitan, että olet muokkaaja, jolla on suurimmat vaikutukset itseesi, kuin millään muulla. Sinä päätät ja teet asioita itsesi takia. Teet asioita, jotka tuovat sinulla mielihyvää, turvaa, onnellisuutta, tyytyväisyyttä, rauhaa ym. Sinä luot itsellesi ympäristön, jossa voit kokea olevasi onnellinen, vain sinä. Asiat ympärilläsi toki täydentävät elämääsi, mutta olisivatko nämä asiat elämässäsi läsnä, jos sinä itse et olisi ottanut niitä osaksi elämääsi ja ylläpitänyt niitä..
Yritän kai takoa tässä itseäni hereille havahtuakseni, asioista, jotka ovat niin helposti tajuttavissa jokaisen pääkopassa (Järjellä ajatellen siis). Tulen junnaamaan paikallani aina, jos en vain päätä elää, niin, että en aina vain jäisi vellomaan itsesääliin ja tunteiden valtaan. En pakenisi tai kieltäisi totuuksia, eli kylmiä faktoja elämässä, joita tulee kaikilla ihmisillä vastaan.
Tajua se.. Tajua.
