Kirjoitan näitä aiheita tänne aina omassa pienessä postauksessaan, kun kerkeän ja haluan aloittaa tällä aiheella tämän pienen urakkani:
"Anna anteeksi"
Olen huomannut, että jotkut tuntemani ihmiset käyttävät sanaa "anteeksi" väärin. He luulevat, että he saavat tehdä ihan mitä vain toisen kustannuksella, kunhan lopulta pyytävät anteeksi. Sanan "anteeksi" merkityksen pitäisi olla todellista ja tarkoituksellista, eikä vain keino päästä pälkähästä ikävästä tilanteesta joka kerta. Sen ei pitäisi olla keino vain siihen, että tämän taikasanan sanottua kaikki virheet olisi pyyhitty pois pöydältä ja kaiken voisi aloittaa taas alusta.
Uusien virheiden sattuessa, taas sana anteeksi on pelastus. Kun näitä virheitä vain tulee aina lisää, niin sana anteeksi on merkityksetön. Minulle tämä sana on tullut mitättömäksi, kun kuulen sen eräiltä ihmisiltä, koska tiedän, että tämä anteeksi pyytäminen on vain oman nahkansa pelastamista ikävästä tilanteesta, mutta samalla sitä tehtyä asiaa ei kaduta tippakaan, koska opitaan, että henkilö, jolta pyydetään anteeksi on ollut sellainen, joka hyväksyy anteeksipyynnön aina. Sellaiselle ihmiselle voi tehdä jatkossakin asioita, jotka lopulta painetaan villaisella.
Nyt minä kuitenkin sanon, että minulle sana anteeksi on paljon enenmän, enkä sen takia enää ala antamaan anteeksi näille ihmisille, jotka sitä jatkuvalla syötöllä minulle sanovat tekiessään viheitä, toinen toisensa perään. Olkaa tekemättä virheitä, niin ei tarvitse pyydellä anteeksi. Ette te tule pärjäämään elämässänne, jos opitte siihen, että viheet voi korjata yhdellä sanalla, sanalla jonka merkitystä ette selvästikään ymmärrä.
Olen antanut anteeksi sen takia, koska olen antanut ihmisille mahdollisuuden. Mahdollisuuden näyttää, että virheistä otetaan opiksi ja niitä (Varsinkaan samoja) virheitä ei enää tehdä jatkossa. Olen pettynyt, sillä selvästikin heille anteeksi sanan merkitys ja anteeksi antaminen on pelkkää sen hetkisten virheiden pois pyyhkimistä. Se, ettei omaa omatuntoa paina ikävä tunne, tunne, että on tehnyt jotain loukkaavaa ja väärää toista kohtaan, pahoittanut toisen mielen, jopa verisestikin..
Olen kokenut nyt muutamaan otteeseen lähiaikoina olleeni todella loukattu ja nämä kerrat ovat olleet enenmänkin ihmisen ajattelemattomuutta ja tyhmyyttä, ei niinkään tarkoituksellista loukkaamista, vaikka sitäkin olen ikävä kyllä huomannut.
En voi sietää sellaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät oman etunsa hyväksi aina ja, jopa käyttävät lähipiirissään olevia ihmisiä hyväkseen eri asioissa. Kun virhe ollaan tehty ja ympärillä nähdään vihaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät hyökkäävästi häntä kohtaan, niin sitten sitä vasta aletaan miettimään, että miltähän tämä mahtoikaan tuntua toisesta ihmisestä, johon tämä asia myös liittyi jollain tapaa.
Hyökkäävä asenne on ollut osa minua nyt monesti ja se on tullut automaattisesti, kokiessani itseäni kohtaan suurta vääryyttä ja luokkaamista. Se on ollut myös keino saada toinen havahtumaan tilanteessa, jossa hän on minua kohtaan tehnyt väärin ja ajattelemattomasti. Tämä hyökkäävä asenteeni on aina kuitenkin uponnut nihin ihmisiin aivan erillä tapaa mitä olen yittänyt tarkoittaa, he eivät ole havahtuneet ja alkaneet miettimään asiaa näin, että "Teinköhän minä jotain väärin, jonka takia ystäväni käyttäytyy minua kohtaan, niin agressiivisesti?". Ei, he hyökkäävät takaisin ja alkavat, jopa huutamaan, että taasko hän on tehnyt jotain väärin ja alkaa kaivelemaan ylös asioita, joissa minä itse olen ollut täysi kusipää joskus.
Tämän skenaarion jälkeen ei kulukaan, kuin muutama minuutti, jonka jälkeen ollaankin jo kaulassani roikkumassa ja pyytelemässä anteeksi, painottaen samalla, ettei tämä tule enää toistumaan..
Nyt minä sano EI. En enää ole se ihminen, joka taipuu, antaa myötä ja hyväksyy toisten virheet kuultuaan vain sanan "anteeksi". Se merkitys tälle hienolle ja tärkeälle sanalla on parilta ihmiseltä nyt mennyt, mutta uskon sen vielä joskus saavan merkityksen, mutta siihen tarvitaan jo yrittämistä ja näyttöä.
Tällä kertaa minä en anna anteeksi.
