Pakko kai se on myöntää, että kesä meni jo, että voi vittujen kevät ja kyrpien pitkät takatalvet (Hieno sanonta btw). Tässä itse odottelin muna pystössä, että tulisi vielä edes viikon kestävät helteet, mutta mitä vielä. Toivottavasti en tänä vuonna koe minkäänsortin kaamosmasennusta, mikä tuntuu kaikille nyt tulevan pikku hiljaa iltojen pimenetessä.
Eniten tässä kyrsii se, kun en kerenyt tehdä niitä asioita tänä kesänä mitä olisi pitänyt keretä tehdä. Kuten vaikka käydä uimassa, onkimassa tai kahlaamassa joella. Ensinnäkään kaksi viimeisintä nuista ei onnistunut sen takia, koska vesi on koko kesän ollut liian korkealla täällä lapsuudenkotini läheisyydessä sijaitsevassa joessa.. Paitsi tänään! Tänään joessa on niin perkuleen vähän vettä, että ei sieltä edes saisi kalaa ongittua, kun ne ovat varmasti kuolleet janoon ja hyvä, jos edes kahlata pystyy, kun ei saa edes jalkoja kastumaan niin pienessä määrää vettä.
Olisin todella paljon halunut mennä silti tutkimaan joen rantaa, mutta minulla on yksi ongelma. Nimittäin loukkasin jalkani suoritettuani puolimaratonin. Lääkäri määräsi kuukauden lepoa ja kieltoa juoksuista + sain kyynärsauvat, joiden kanssa pitäisi mennä joka paikkaan. Voin kyllä nyt myöntää sen, etten ole oikein ottanut niitä keppejä joka paikkaan mukaan, vaan olen päättäväisesti käppässyt menemään ilman niitä. En vain ole kokenut nyt tarvitsevani kyynärsauvoja tukemaan, sillä jalka on ollut nyt aika hyvänä, verraten siihen mitä se oli vaikka.. Muutama päivä sitten. Tosin tämä paska jalkani ei nyt päälimmäisenä vituta niin paljoa, sillä aloitan taas juoksemisen, kunhan tästä tokenen. Kylläkin tuntuu aina välillä, tai oikeastaan päivittäin, että pää hajoaa, kun ei pääsekään tuttuun tapaan purkamaan paineita juoksupoluille.
Olematon ja surkea kesä siis pistävät nyt ärsyttämään, mutta onhan syksyssäkin omat viehätyksensä. Ensinnäkin näin luontovalokuvaamista harrastavana syksy on mielestäni parhainta aikaa saada kauniita kuvia luonnosta, koska itsestään syksyisen luonnon värit ovat todella kattavia ja kauniita, eli eipä tarvitse koneella sitten muokata värejä kirkkaimmaksi. Kuulun kylläkin niihin ihmisiin, jotka eivät harrasta valokuvien muokkaamista suurella kädellä. Säädän valmiiksi jo kameran kuvia ottessa niille säädöille, että saan hienoja kuvia eikä tarvitse enää sen jälkeen alkaa säätämään mitään.
Yleensä pimeiden iltojen tullessa on mukava kökötellä sisätiloissa ja yleensä saan syksyisin kaikenlaisia luovia inspiraatioita, jolloin aloitankin jonkun pienen projektin, kuten taulun maalaamisen. Tälläkin hetkellä minulla olisi muutama idea tauluun, mutten ole ehtinyt vielä alkaa suunnittelemaan kunnolla ja toteuttamaan sitä, koska ajankäyttöni on kulunut nyt vähän muihin asioihin tässä lähiaikoina. Oikeastaan voisin aloittaa vähän pienemmistä projekteista näin aluksi, sillä, kun heti aloittaa jostain isosta, niin se voi vahingossa viedäkin inspiraation jatkaa sen jälkeen mitään. Ainakin minulla, koska olen sellainen ihminen, joka haluaa saada kaiken aina nopeaa valmiiksi ja nähdä lopputuloksen mahdollisen pian.
 |
Muutama sana kaamosmasennuksesta:
Ja palatakseni tähän tulevaan kylmään ja pimeään syksyyn ja sen aiheuttamaan kaamosmasennukseen ihmisissä, niin älkää antako sen vaan yksinkertaisesti vaikuttaa teihin, sillä mielestäni on vain asennekysymys, että masentuuko sitä syksyn ja talven tullessa, vai ei. Mielestäni siihen voi kyllä vaikuttaa itse. Ensinnäkään sitä ei kannata jäädä kököttelemään yksin neljän seinän sisään, vaikka kuinka mieliala vetäytyisi matalaksi, vaan kannattaa pitää itsensä aktiivisena ja olla menossa, tehdä mielekkäitä asioita ja nähdä ihmisiä. Toinen asia on se, että jos sitä vältämättä haluaa kököttää sisätiloissa eikä silti halua masentua, niin valoisa ympäristö piristää mieltä ja aivoja, joten ei muuta, kuin kauniita ja mahdollisimman kirkkaita valoja kämppään hankkimaan syksyä ja tulevaa talvea varten.
