Miten tämän nyt käsittelisi.. Sillä en itse ole vielä oikein sisäistänyt sitä, että todellakin juosta lönkyttelin tuon 22 km, eli puolimaratonin tuossa puolisen tuntia sitten päätökseen. Hemmottelen itseäni nyt kuohuviinillä ja tummalla suklaalla, sillä vähintäänkin ne olen ansainnut mielestäni :) Olo ei sinänsä ole mitenkään saavutuksellinen tästä, mutta uskon, että jonkin ajan kuluttua alan miettimään tuota matkaa tarkemmin ja sanon ääneen, että "Voi jumalauta, mihin sitä ihminen ryhtyykään" tai sitten olen vain erityisen tyytyväinen suoritukseeni kaikilta osin. Nyt kuitenkin pääni on ihan tyhjä enkä ajattele mitään muuta, kuin sitä, että annan itselleni luvan rentoutua kunnolla ainakin tämän päivän.
Mitenkö puolimaraton meni mielestäni? Heti alussa juoksu lähti luistamaan mallikkaasti, mitään paikkaa ei kolottanut ja fiilis oli hyvä ja odottavainen tulevia kilometrejä varten. Kun olin suorittanut puolet matkasta, niin silloin alkoi jo tuntumaan jaloissa. Kuitenkin päättäväisesti jatkoin matkaa. 22 kilometrin aikana pysähdyin juomatauoille noin 6 kertaa ja yhteensä ne tekivät jtn 5 minuuttia, muuten olinkin koko ajan liikkeessä, sillä en halunut tuhlata aikaa turhaa pysähtymisiin, muuten, kuin vain jos oli pakko. Aikani puolimaratonille oli 2 tuntia ja 15 minuuttia, eli ihan ok suoritus. Normaalisti puolimaraton on mahdollista suorittaa siihen 2 ja puoleen tuntiin kilpailuissa.
Kun lopulta pääsin kotipihaan, niin suorastaan läsähdin nurmelle selälleen makamaan ja katselin vain pilviä taivaalla. Äitini kiikutti minulle nätisti tupakat ja pistin savuiksi, voin sanoa, että tuollaisen rääkin jälkeen se tuntui aivan taivaalliselta. Sitten, kun olin vähän selviytynyt urakasta, menin sisälle ja skoolasimme perheen kesken kuohuviinillä suoritustani, silloin pisti jo vähän suupieliä hymyilyttämään.
Tulevaisuuden suunitelmat juoksun suhteen ovat aika selvät. Alan harjoittelemaan maratonia varten jo ensi viikolla ja puolen vuoden päästä minun olisi mahdollisuus jaksaa juosta jo 42 km pituinen kokomaraton. Nyt kuitenkin tänään en jaksa edes miettiä moista, joten en kirjoita tuollaisista matkoista nyt mitään sen enempää.
Vaikka pääni on nyt ihan tyhjä enkä keksi enempää sanottavaa, niin sen silti voisin vielä mainita, että..
Ihminen pystyy mihin vain, jos haluaa. Se vaatii työtä, harjoittelua, kärsivällisyyttä, epäonnistumia, onnistumisia, toivoa, kannustusta ja yritystä jaksaa.
