Marionettinukke
Unimaailmaan syvään itseni vien,
siellä helpompi ja
toiveikkaampi on selviämisen tie,
Todellisuuden demonit heikommalta tuntuu,
kun voin unissa kääriä itseni
selviytyjän huntuun.
Näkymättömät langat raajani omisti,
niitä vedellen hän
paremmuuttaan koristi.
Sokeaa uskoa ja toivoa parempaan,
mutta aina viime hetkellä
yrittämiseni rajataan.
Lopulta uskalsin langat katkoa,
tähän nukke-esitykseen
en kaipaa enää jatkoa
Sinä olet minä
En näe sinua,
mutta tunnen,
välillä pelkään sinua,
mutta tiedän,
et voi satuttaa minua,
liikaa.
Puhut taas kielillä
ja kuuntelen,
heittäydyn taas nurkkaan
ja antaudun
uskon,
teen,
koen
ja tunnen,
mutta lopulta häviän tämän erän
itse itselleni.
mutta tunnen,
välillä pelkään sinua,
mutta tiedän,
et voi satuttaa minua,
liikaa.
Puhut taas kielillä
ja kuuntelen,
heittäydyn taas nurkkaan
ja antaudun
sinulle..
uskon,
teen,
koen
ja tunnen,
mutta lopulta häviän tämän erän
itse itselleni.
Kaikki hyvin
Hymyilen.
Kaikki hyvin äiti, olen onnellinen.
Vaikka vain piilotan surun syvälle sydämeeni.
Itken.
Kaikki hyvin äiti, itken vain ilosta.
Vaikka oikeasti en enää jaksaisi.
Nauran.
Kaikki hyvin äiti, näethän sen.
Nauran oikeasti vain peittääkseni tämän kaiken.
Sanon.
"Kaikki hyvin äiti", uskot sen.
Vaikka oikeasti valehtelen.
Kuoleman lähettiläs
Jos olisin kuolema,
valuttaisin tuhkaa sormien läpi sanoen,
näin kevyt ja hauras oli elämäsi,
niin synkkä ja musta,
oli sisälläsi varmaan suuri tuska.
Jos olisin kuolema,
saisin kutsun kylään kuolevalle.
Harhatoiveita luulevalle,
kuolemankosketus olkapäälle,
kuivuneita kukkia haudan päälle.
Jos olisin kuolema,
ei sääliä kylmettyneille sydämmille,
katoaville sieluille,
elottomille ruumiille,
sureville läheisille.
Yhteenvetona näille runoille voisin sanoa (Kun luin nämä nyt pitkästä aikaa taas läpi), että onpas tämä tyttö kirjoittanut joskus synkkiä runoja, jopa pelottavia. On aika siis siirtyä iloisempien runojen tekemiseen nyt jatkossa.
Kaikki hyvin äiti, olen onnellinen.
Vaikka vain piilotan surun syvälle sydämeeni.
Itken.
Kaikki hyvin äiti, itken vain ilosta.
Vaikka oikeasti en enää jaksaisi.
Nauran.
Kaikki hyvin äiti, näethän sen.
Nauran oikeasti vain peittääkseni tämän kaiken.
Sanon.
"Kaikki hyvin äiti", uskot sen.
Vaikka oikeasti valehtelen.
Kuoleman lähettiläs
Jos olisin kuolema,
valuttaisin tuhkaa sormien läpi sanoen,
näin kevyt ja hauras oli elämäsi,
niin synkkä ja musta,
oli sisälläsi varmaan suuri tuska.
Jos olisin kuolema,
saisin kutsun kylään kuolevalle.
Harhatoiveita luulevalle,
kuolemankosketus olkapäälle,
kuivuneita kukkia haudan päälle.
Jos olisin kuolema,
ei sääliä kylmettyneille sydämmille,
katoaville sieluille,
elottomille ruumiille,
sureville läheisille.
Yhteenvetona näille runoille voisin sanoa (Kun luin nämä nyt pitkästä aikaa taas läpi), että onpas tämä tyttö kirjoittanut joskus synkkiä runoja, jopa pelottavia. On aika siis siirtyä iloisempien runojen tekemiseen nyt jatkossa.
