Olen nimittäin laihduttanut koosta XXL kokoon S muutaman vuoden aikana, mutta silti jotenkin en pidä sitä kovinkaan kehuskeltavana juttuna. Näen nimittäin itseni vieläkin varsin isokokoisena ihmisenä, koska kehonkuvani on vääristynyt pahasti, eikä tuo oikeastaan ihmekään, sillä kehoni on muuttunut muutaman vuoden aikana aivan järjettömän paljon. Nyt kun kokeilin vanhoja vaatteitani, niin suuni loksahti auki. Miten olenkaan voinut olla niin iso tyttö? Miten minä oikein onnistuin laihduttamaan yksin niin ison määrän kiloja pois? Miten minä sain niin paljon alunperin itselleni ylipainoa? Monta kysymysmerkkiä ja nuihin useaan tiedän vastauksen itsekin.
Kun katson vanhoja kuvia itsestäni, niin minua oksettaa. En enää ikinä halua olla lihava, en koskaan. Vihasin sitä ja vihaan edelleen. En minä kuulu lihavan ihmisen kroppaan. Millaiset olivat entiset elämäntapani? - Tavat, jotka saivat minut lihoamaan. Sanotaanko yksinkertaisesti ja lyhyesti, että minä söin ja paljon suruuni, ahdistukseeni, tylsyyteeni, masennukseeni ja yksinäisyyteeni. Eipä siinä mennyt kauaa, kun huomasin olevani pulskassa kunnossa, masennuin entisestään. En liikkunut ollenkaan, olin linnoittautunut neljän seinän sisälle kotiin ja häpesin lähteä edes kaupassa käymään. Olin todella yksin ja vihasin itseäni. Kun olin koulussa (Kun pystyin aina palaamaan sinne kiusattavaksi), niin minua haukuttiin ja kiusattiin jatkuvasti ulkonäöstäni. Se oli tuskaa, eli haistakaapa te ex-koulukiusaajat Merrin paska.
Sitten minulla vain jokin napsahti päässä ja päätin, että en helvetti halua velloa siinä itsesäälissä, masennuksessa ja läskissä enää enempää ja aloin laihduttamaan kunnon raivolla. Paino putosi todella hurjaa vauhtia jo pelkän lenkkeilyn avulla ja ruokailutapojen muutoksella. Huomasin, että minä pystyn siihen ja se motivoi jatkamaan. Suurin apu minulle laihdutuksen alussa oli naapurini koira Ruusa, jonka kanssa kävin joka päivä parikin kertaa lenkillä. 2 vuoden ajan kävin lenkillä koiran kanssa joka päivä, annoin sille herkkuluun palkkioksi lopulta siitä, kun se oli ollut niin suurena tsemppaajana minulle.
Millaiset ovat nykyiset elämäntapani? - Tavat, joilla laihduin ja pysyn nykyään kunnossa. Syön terveellisesti säännöllisin väliajoin ja liikun paljon. Oikeastaan liikun aivan hulluna ja nautin siitä. Minulla on ruoka-ajat milloin syön ja mitä syön, joten ylensyöntiä ei tapahtuisi enää edes vahingossakaan, eli lihoamista ei tule tapahtumaan enää minulla huomaamatta. Liikun 2-4 tuntia päivässä ja harrastan aktiivisesti juoksua. Tähtäimessä on 10 kilometrin juoksumatkat ensi kuulle ja ajattelin alkaa harjoittelemaan sen jälkeen pitempiä juoksulenkkejä, siihen asti kunnes alan jaksaa juosta yhtä pitkästi, kuin maratoonarit.
Btw, tänään kävin ostamassa itselleni kunnon juoksukengät, juoksutakin ja juoksuhousut sprottiliikkeestä. Hintaa kaikille näille en kehtaa edes mainita. Myyjä opasti minua juoksukenkien valinnassa ja sanoi minulle, että: "Jalkasi vielä kasvavat ja tuo jalkojen vino asento korjaantuu ajan kanssa. 20 vuotiaana sinulla on sitten hyvät jalat, kun alat nyt kävellä kunnon kengillä". Olin ihan wtf ja sanoin, että olen jo 20 vuotias ja tähän myyjä nolona vastasi, että luuli minua 15 vuotiaaksi. Joo, kiitti hei vaan!
Mutta palataanpa aiheeseen. Olen siis sohvaperunasta kuoriutunut urheiluhulluksi. Nautin nykyään kepeästä olostani, siitä, että jaksan olla ja tehdä asioita ja nautin olla kehossani enkä enää vihaa kroppaani. Tavoitteenani on vielä joskus (Uskon, että vuoden aikana tavoite onnistuu tätä menoa) saada lihaksikas, mutta hoikka vartalo, juoksijan vartalo. Hyvään suuntaan olen jo menossa tavoitteessani ja mikään ei saa minua pysähtymään!
