Ystävä, vaiko iilimato?

Haluan puhua kahdesta eri ystävälajista ja niiden eroista, eli oikeasta ystävästä ja "iilimadosta". Mikä ero näillä kahdella siis on? 

Ystävä on tukena tilanteissa, joissa ystävää tarvitaan, mutta myös muulloinkin. Ystävä ei hyödy kaverinsa pahasta tilanteesta tai tunne jonkinsortin mielihyvää, siitä että ystävällään menee huonosti tai huonommin kuin hänellä. Hän on oikeasti pahoillaan tilanteesta ja yrittää olla auttavana tukena ja kuulevana korvana, kun tilanne sitä vaatii. Oikea ystävä pitää turpansa kiinni, jos sovitaan, että toisen ihmisen pahasta tilanteesta ei juoruta eteenpäin. Todellinen ystävä ei koskaan asetu poikkiteloin tiellesi, ellet sitten ole matkalla alaspäin. Oikea ystävä on sellainen, johon ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta.

Iilimato on juurikin päinvastainen tapaus, kuin oikea ystävä. Iilimato liimautuu ystäväänsä kiinni aina silloin, kun hän kuulee, että ystävällä menee huonosti. Hän ei halua olla tukena ystävälleen (Vaikka esittääkin niin), vaan haluaa hyötyä ystävänsä pahasta olosta. Hän tuntee paremmuutta, siitä että toisella menee huonosti. Hän ajattelee, ettei hänen oma elämäsä olekaan niin kurjaa, kun kuuntelee tuon toisen ihmisen murheita ja tuntee siitä suurta mielihyvää. 

Tässä tulee seuraavana hyvä huomio näiden kahden eri ystävätyypin kohdalla. 

Oikea ystävä ei jätä tai ole vain silloin kuulevana korvana, kun toisella menee huonosti. Oikea ystävä pysyy rinnalla, vaikka hänen ystävällään olisikin todella hyvin asiat elämässä eikä hän tunne suurta kateutta tai huonommuuden tunnetta tilanteesta. 

Iilimato kaikkoaa heti, kun hänen ystävällään meneekin hänen mielestään paremmin kuin hänellä itsellä. Iilimato ei siedä, sitä ettei näe ystävänsä vellovan huonossa tilanteessa ja, jolloin hän ei hyödy ystävänsä pahasta olosta tuntemalla oman elämänsä olevan paremmin. Kun iilimato saa tietoonsa taas, että hänen ystävällään menee huonosti, niin hän suorastaan tyrkyttää itseään, että hän voi olla kuuntelevana korvana ja haluaa auttaa parhaansa mukaan. Kun ystävä kertoo iilimadolle, että hänen elämässään kaikki on tällä hetkellä paremmin kuin koskaan, niin iilimatoa ei kiinnosta. Yleensä iilimadosta ei kuule, kuin vasta silloin kun itse rypee pohjamudissa.


Halusin ottaa tämän aiheen esiille, koska omasta ystäväpiiristäni löytyy parikin iilimatoa ja en siedä sitä. Olen kuitenkin sen verran ajatellut tätä asiaa, että en enää ole missään tekemisissä heidän kanssa. Miten huomasin, että ystäväpiiristäni löytyy tällaisia? Muistan, kun minulla meni yli vuosi sitten elämässäni asiat huonommin, kuin nyt (Paljon huonommin). Tuolloin minulla oli ympärilläni pienimuotoinen kuunteleva ystäväpiiri, joka oli aina kuuntelemassa miten huonosti minulla meni. Joka ilta tältä pieneltä ystäväpiiriltä löytyi hetki, jolloin he halusivat kuulla miten minulla menee ja minä kerroin. Kai he nyt tiesivät, että tuskin yhdessä yössä asiani olisivat siitä parantuneet, mitä ne edellisenä iltana olivat olleet.

Kävi kuitenkin niin, että kun vihdoin minun elämääni tulikin sisältöä ja suoraan sanottuna ihan uusi alku, niin nämä iilimadot kaikkosivat kuin tuhka tuuleen. He lopettivat yhteydenpidon  heti samana päivänä, kun he kuulivat, että minulla menee hyvin. Sen jälkeen he eivät enää pitäneet minuun yhteyttä. He eivät enää halunneet kuulla miten minulla menee, he eivät enää halunneet nähdä edes minua. Tähän päivään asti, he eivät vieläkään ole ottaneet yhteyttä minuun. Alussa minä yritin pitää ystävyyttä näihin iilimatoihin normaaliin tapaan ja minulla meni elämässäni hyvin. En enää puhunut heille, siitä miten huonosti minulla asit olisivat. Ei heitä enää kiinnostanut. Päätin, että en enää näe syytä pitää heihin minkäänlaita yhteyttä.

Jos te tietyt iilimadot tunnistatte itsenne tästä tekstistä ja tajuatte, että viittaan teihin, niin en enää halua olla teidän kanssanne missään tekemisissä. Ette te ole minulle niitä aitoja ystäviä, te olette pelkkiä verenimijöitä.