Tämä oli loukkaus, vai oliko sittenkään?
En harrasta blogitekstien kirjoittamista sen varjolla, että voin haukkua tänne tiettyjä ihmisiä (Tuttuja ihmisiä), yleistäen heitä tietynlaisiin ihmistyyppeihin, sanomatta kuitenkaan kenestäkään paljastavia piirteitä, että he voisivat alkaa piirtelemään piruja seinille ikävän kuuloisista blogiteksteistä. Silti jotkut ovat ottaneet nokkiinsa, kun he itse ovat sitä mieltä, että he löytyvät teksteistäni. Tähän kommentoin, että jokainen lukekoon ja ottakoon tekstini niin paljon itseensä ja niin henkilökohtaisesti, kuin huvittaa, mutta kaikki tapahtuu teidän pääkopassanne, te voitte luulla ja kuvitella, mutta se mikä on totta, sen tiedän vain minä kirjoittajana. Pahoitteluni tästä, jos joku on loukkaantunut. Hieman henkilökohtaisten blogimerkintöjen kirjoittaminen ei ei ollut tarkoitus olla loukkaus, pikemminkin niiden tarkoitus on ollut havahduttaa ihmisiä ja itseäni - Kuitenkin ollut kyse ihan asiallisista ja tärkeistä asioista.
Minulla ei yleensäkään ole tehnyt mieli kijoittaa tänne blogiin kenestäkään tietystä ihmisestä sen kummemmin ja tarkemmin, mitä nyt itsestäni eninmäkseen. Tosin sehän on ihan itsestäänselvää, että blogin kirjoittajana olen tämän blogin päähenkilö.. Henkinen facepalm tähän väliin.
(Entinen) Kertakäyttöesine ilmoittautuu!
Olin itse pidemmän aikaa tässä ollut elämästäni sitä mieltä, että sarja epäonnistumisia ja huonoa tuuria kerta toisensa jälkeen saa kyllä tämän tytön pienen mielen murtumispisteeseen. Elin jo siinä uskossa, ettei minulle tule tapahtumaan mitään positiivista vähään aikaan, varsinkaan ihmissuhteiden saralla.
Eräs ihmissuhde tässä sai minut tuntemaan itseni kertakäyttöesineeksi, esineeksi, joka haluttiin ottaa vain käyttöön silloin, kun minulla oli patterit ladattuina ja lauloin vain iloista laulua, kuin jokin vanha soittorasia, joka oli romukopasta otettu uudelleen käyttöön.. Vääränlaiseen käyttöön, käyttöön, jossa se oli vain korjattuna hieno esine, mutta kun siitä loppui laulu lyhyeen, niin se heitettiin taas takaisin romukoppaan. Se otetaan aina uudestaan käyttöön, kun sille on jotain positiivista käyttöä ja aina, kun sävelmä alkaa kuulostamaan vähänkään sellaiselta, mikä ei miellytä, niin se laitettiin taas lojumaan romukopan pohjalle odottamaan taas uutta hetkeä, jolloin se pääsee käytettäväksi, toivoen samalla, että sitä arvostetaan - Turhaa toivoa.
En siis halua olla ihmissuhteissa mikään edellä mainittu kertakäyttöesine enää jatkossa, jolta odotetaan vain hyviä juttuja kuultavaksi, eikä mitään huonoja puolia haluta nähdä, kuulla eikä hyväksyä.
Yllämainitsemani asia on kuitenkin korjaantumassa, sillä tapasin ihmisen, joka on jo lyhyen ajan sisällä osoittanut selvästi minulle, että arvostaa minua juuri tällaisena, kuin olen. Se merkitsee minulle todella paljon ja kiitän häntä siitä, että hän hyväksyy minussa ne huonot, että hyvät puolet. Voin kyllä myöntää, että minulla on päällä koko ajan pieni pelko takaraivossa siitä, että joutuisin taas tällaiseksi ns "kertakäyttöesineeksi", mutta se on vain pelko, jonka ajan kanssa pystyy korjaamaan. Se vaatii vain erinlaisia kokemuksia ihmissuhteissa, juurikin niitä positiivisia, sellaisia missä tunnen itseni tärkeäksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi. Annan mahdollisuuden tälle uudelle ihmissuhteelleni, jota olen tässä hitaasti, mutta varmasti lujittamassa. En halua kiirehtiä, vaan haluan oppia tuntemaan tämän ihmisen, kuin omat taskuni, jotta voin olla varma siitä, mikä tuntuu oikealta ja mikä ei..
Tällä hetkellä, kuitenkin olen onnellinen pitkästä aikaa ja nautin tästä tunteesta kaikin siemauksin ja tulevasta, sillä tiedän sen lupaavan pelkästään hyvää <3
