Muistan, kun pienenä tyttönä harrastin kauppalappuihin piirtelyä ja piilotin ne sitten kaupassa jonnekkin hyllyjen väliin, kun kaikki kauppalistassa lukeneet ostokset oli ostettu.
Tänään aamusta lähtien olen ollut pieni hyväntekijä, ja laittanut hymyn kiertämään täällä minun kaupungissani, kylläkin melko salaisesti. Olen silti seurannut ihmisten reagointia päivän mittaan heidän löytäessään pienen lapun ja ainahan se hymy on sieltä lapun lukijoilta ilmestynyt kasvoille. Toisin sanoen, minä onnistuin tehtävässäni. Kirjoittelin pienen kasan lappuja, joita jätin kaupungilla ollessani penkeille, kauppojen hyllyille, naisten vessoihin, bussien penkeille, yhden pyörän koriin, omaperäisiin paikkoihin ja raha-automaatteihin. Laitoin jokaiseen paikkaan aina yhden lapun ja jäin kauemmaksi seuraamaan ihmisten ilmeitä, kun he lukivat sen. Yksi nainen raha-automaatilla käydessään osasi yhdistää minut lappujen tekijäksi ja tuli viereeni penkille istumaan. Hän ei sanonut mitään, mutta hymyili minulle vain todella veikeästi. Hymyilin naiselle takaisin ja lähdin nopsaa jatkamaan matkaani hymyn kierrättämisessä.
Kuljeskelin koulun jälkeen kaupungilla hihitellen salaperäinen hymy kasvoillani ja housuntaskut täynnä positiivisia lappusia. Olen tämän tempaukseni johdosta ollut itse yhtä hymyä koko päivän ja olen saanut paljon iloa siitä, kun olen nähnyt lappujen lukijoiden hymyilevät kasvot. Päätin siis,että aion jatkossakin joskus olla salainen pelvelu, joka saa ihmisille kaupungilla hymyn kasvoille. Joskus siihen ei tarvitse paljoakaan.