Näen liudan positiivisia asioita tämän uuden suuren muutoksen myötä, joka kohta on osana elämääni. Heti ensinmäiseksi minulla on haaste edessäni saada sekava unirytmini kuntoon, koska koulu alkaa joka arkiaamu jo yhdeksältä. Minun pitää herätä jo seitsemältä aamulla, koska joudun kulkemaan melkein tunnin matkan aina bussilla kouluun (Ja takaisin koulusta kotiin). Se ei haittaa minua ollenkaan, sillä ainakin kerkeän aamuisen bussimatkan aikana heräillä ja rentoutua lukemalla kirjaa ja kuuntelemalla musiikkia mp3-soittimestani. En paljasta minne kouluun olen menossa, mutta sanotaan nyt näin, että minä tulen olemaan siellä koulussa (Tai luokassa) ainut, joka erottuu muiden joukosta selvästi, sillä olen siellä ainut Suomalainen opiskelija. Tämäkään asia ei haittaa minua alkuunkaan, vaan oikeastaan näen sen vain hyvänä. Uskon sen avartavan näkemystäni ulkomaalaisia ihmisiä kohtaan paljon, kun opiskelen ja vietän aikaa heidän kanssaan yhden kokonaisen koululukuvuoden. Luulen siis oppivani paljon uutta, siellä olevista ihmisistä. Kouluympäristö tulee olemaan minulle varsin erilainen, mutta sanottakoon nyt, että varmasti siinä positiivisessa valossa. En osaa odottaa koulusta ja tulevista luokkalaisistani vielä yhtään mitään, mutta luulen, että minulla on siellä varsin mukavat ja hyvät mahdollisuudet opiskella ihan rauhassa ja hyvillä mielin. Odotan siis tulevaa erittäin paljon.
Palataan vielä siihen, että minua on siis monesti kummasteltu siltä osin, etten ole koulutukseltani niin korkella, mitä vaikka monet minun ikäiseni ovat, tai heidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla. En pidä alkuunkaan siitä, että ihminen luokitellaan jo heti alkukättelyssä tiettyyn kastiin, jos kuullaankin, ettei kyseinen henkilö ehkä olekaan pärjännyt elämässään yhtä hyvin, kuin joku toinen. Ihmisen arvoa ei mielestäni voi mitata menestyksellä, vaikka monellakin ihmisellä on pääkopassaan iskostunut ensisijaiseksi se ajatus, että elämässä pitää menestyä ja tehdä kaikkensa, että sitä näyttää ja tuntee pärjäävänsä.
Kukapa täällä nyt on toista tuomitsemaan, olemme jokainen omanlaisemme ja meillä jokaisella on oma tarinamme kerrottavana, miksi meistä ihmisinä on muokkautunut juuri sellainen, mitä sillä hetkellä olemme, tai miksi olemme elämässämme vaikka vähän enenmän jäljessä toista, kuin vaikka joku toinen. Eikä meidän kaikkien tarvitsekaan olla menestyjiä, oikeastaanhan se olisi aika mahdotontakin. Tietenkin jokainen ihminen tähtää korkealle omassa elämässään, mutta kaikki on suhteellista. Joillekin menestyminen on sitä, että käydään koulut loppuun, saadaan hyviä arvosanoja, edetään opinnoissa ja tähdätään aina vain korkeammalle koulutuksien, ammattien, työn ja maallisen mammonan eteen. Joillakin elämä ei vain mene tämän kaavan mukaan, jolloin he eivät ehkä loistakaan esille sillä tapaa, että heillä olisi nämä kaikki edellämainitsemat. Joidenkin mielestä nämä ihmiset ovat epäonnistuneita elämässään, kun heillä ei ole koulutusta, ammattia tai töitä. Tätä mieltä ovat yleensä ne ihmiset, jotka ovat tehneet töitä sen eteen, että ovat saavuttaneet itselleen melkein kaikki edellämainitsemat menestyksen avaimet, he eivät ymmärrä niitä ihmisiä, joilla ei ole sama hieno tilenne, kuin heillä itsellään. Hyvähän se minusta on, että pärjää elämässään näillä osa-alueilla, en siis nyt kannata omaa tilannettani kellekään. Minä vain kerron, että joskus asiat eivät ole niin mustavalkoisia, miltä ne silmillä näyttävät.
Omasta puolestani voisin sanoa sen, että minä olen joltain osin rikkaampi, kuin nämä menestyneet, hyvin kouluttautuneet ihmiset. Mielestäni edellä mainitsemaan asiaan vaikuttaa todella pitkälti se, että elämä on näillä ihmisillä ollut kaikilta osa-alueilta hyvä, näiden menestystä ja yrittämistä vaativien asioiden rinnalla, että he ovat onnistuneet. Itse en ole menestynyt elämässäni koulutuksien ja työn suhteen yhtä lahjakkaasti, kuin jotkut muut, mutta voin sanoa sen, että olen rikkaampi oman elämänkatsomukseni kanssa. Joillekkin ihmisille ei vain tule elämän aikana, niin paljoa vastaan ikäviä asioita, asioita, jotka olisivat jarruttaneet heidän unelmiaan liikaa. Minulla tämä on ikävä kyllä ollut suurin syy siihen, miksen ole menestynyt niin nopeaa ja näkyvästi koulutuksissa, mutta en pidä itseäni yhtään alempiarvoisena tai huonompana tämän takia. Jos joku pitää minunkaltaisiani ihmisiä huonompina, niin sillon saa ihan itse kurkata sinne peiliin ja miettiä oman päänsä välissä olevaa aivomöhkälettä, että mikähän ajatus ja käsitys oikeaoppisesta elämän tavoittelusta sinne on muodostunut. Minä olen menestynyt ihmisenä, itselleni. Olen kasvanut ja kehittynyt henkisesti ja tunnen olevani vahva ihminen, enkä epäile alkuunkaan, etteikö minun päättäväisyydellä tähdättäisi korkealle tulevaisuuteen.
Ja nyt loppuun vielä positiivinen kappale:
