Selviytymisprosessi

En tiedä onko kukaan sinänsä odotellut minulta mitään tekstiä tänne, mutta tosiaan nyt on ollut selainen kausi, ettei ihan ensinmäisenä ole ollut mielessä kirjoitella oikein mitään. Tosin tiedän kyllä, että kuten kaikilla blogeilla, niin myös minunkin blogillani on niitä ns. "kyttääjiä", jotka aina tulevat vain sen takia lukemaan tänne tekstejä, että näkevät mitä minulle kuuluu (Tuttuja minulle, eli heipä vain teillekin).

Kuten jo kerran olen täällä maininnutkin, niin en ole tekemässä tästä mitään angstiblogia, jonne tulen valittamaan henkilökohtaisia asioitani yksityiskohtaisesti, sillä turhapa niitä on huudella netissä muille ihmisille. Jotkut jopa vain nauttivat siitä, kun saavat lukea toisen elämästä asioita, joita he toivovat toiselle tapahtuvan, eli siis mitä ikävempiä asioita toiselle tapahtuu, niin sitä mukavempi niitä on lukea. 

Joka tapauksessa voin summittaisesti mainita, että elämässäni tällä hetkellä on tapahtunut aika iso käännekohta, joka on minulla vaikuttanut negatiivisesti omaan mielentilaani ja siitä toipuminen vie varmasti jonkin aikaa, mutta en usko, etten pääsisi siitä yli. Tämä liittyy erääseen minulle tärkeään ihmiseen ja toivonkin hänelle jatkossa vain pelkästään kaikkea hyvää, sillä hän on ollut minulle todella ihana ihminen eikä ole koskaan halunut minulle mitään pahaa, päinvastoin. Olen oppinut häneltä paljon asioita ja niiden opittujen asioiden myötä oma näkemykseni maailmaan on muuttunut paljon, eli siis avartunut. Haluaisin olla jatkossakin tähän ihmiseen yhteyksissä, sillä hän on minulle todella tärkeä ja haluan tietää mitä hänelle kuuluu.

Tämä käännekohta on vaikuttanut minuun myös sillä tapaa, että minulle tärkeät asiat ovat jääneet nyt vähän tauolle, koska mielenkiinto ei ole riittänyt niihin, sillä tapahtuneet asiat ovat vieneet voimavarojani - Stressi, unettomuus ja mielialanvaihtelut. Olen siis pitkälti vain ollut ja käynyt läpi päässäni tapahtuneita asioita, jotka ovat saaneet minut äkisti lamaannutettua. Ei tietenkään ole pidemmän päälle hyvä asia vain pohtia mielessään läpi ikäviä asioita, vaan jossain vaiheessa on hyvä suunnata kohti tulevaa. Uskon, että tulevaisuudessa minulle tulee tapahtumaan vielä vaikka mitä ja toivon todella, että joskus minullakin alkaisi se ylämäki, etten aina vain sinkoilisi paskaista jäteviemäriä pitkin muiden jätteiden seassa alaspäin kohti syvää jätekuilua. 

Eli suunnitelmia tulevaisuudelle on edelleen ja varmasti mielenkiintokin palaa ennalleen asioihin, kun olen saanut käsiteltyä päässäni läpi tämänhetkiset tapahtuneet asiat, jotka tuntuvat pysäyttävän minua. Seuraavana on taas muutto edessä itselläni ja siihen on monia syitä, ei vain yksi. Se on myös toisin ajateltuna jopa mahdollisuus aloittaa uusi alku elämälleni muuttamalla ihan erinlaisiin ympyröihin. Sen jälkeen pitää sitten katsoa, että minkälaista suuntaa sitä keksii elämälleen. Elämähän minulla on vasta alussa ja olen nuori ihminen, jolla on paljon mahdollisuuksia asioihin.

Sillä minulle on tapahtunut paljon rankempiakin asioita elämässäni (Ikävä kyllä), kuin tämä käännekohta mikä nyt, joten, jos minä niistä olen selvinnyt, niin tämän pitäisi olla helppo nakki. Sanotaanko kuitenkin, että tämä on erinlainen selviytymisprosessi, koska tähän liittyy toinenkin ihminen, joka on minulle todella rakas. Ainut asia, joka korjaa tämän on aika ja asioiden hyväksyminen/ymmärtäminen. 

Tässä tuli nyt tällaista oman mielen purkamista kevyempään sävyyn, sillä en todellakaan ala puhumaan henkilöistä nimillä enkä ala puhumaan itsestäni syntyjä syviä, eli henkilökohtaisuuksia sen kummemmin, joten tällainen itsekseen asioiden pohdiskelu ympäripyöreästi saa riittää ja sanon suoraan tämän, että kyllä tänne kirjoittelu ja pohdiskelu vähän avarsi asioita päässäni :) 

Loppuun vielä:

Pakko taas mainita, että suosittelen todella lämpimästi kaikille oman blogin aloittamista ja varsinkin, jos kirjoitat sitä vain itsellesi, kuten minä teen. Kirjoittamisen ohessa sitä oppii löytämään itsestään aivan erinlaisia puolia. Oppii siis ymmärtämään itseään ja muita paremmin ja eri asioita eri näkökulmista.

Ja sitten vielä mainitsen sen, että kaveripiirissäni useat henkilöt ovat sanoneet, etteivät lue blogiani sen takia, koska tekstiä on niin paljon. Siihen voin mainita vain, että no ei voi mitään. Minulla on paljon asiaa ja sanon sanottavani aina jostain tietystä aiheesta yleensä yhteen postaukseen, eli tekstiä tulee paljon. Minua se ei tosin haittaa.