En ole niitä ihmisiä, jotka viihtyvät yksin omassa rauhassaan ja joskus vain niin, ettei tekisi yhtään mitään, olla möllöttäisi vain. Olen aivan päinvastaista sorttia, eli aina menossa ja tuntuu ettei muut pysy edes perässäni.. Mutta nyt, kun mietin tarkemmin, niin ei minun perässäni ole kukaan edes yrittänytkään pysyä. Olen aika pitkälti ollut yksin nyt lähiaikoina, mutta koko ajan menossa, joten se ei ole siksi tuntunut niin pahalta. Kun tuleekin eteen hetki, jolloin olen yksin ja en olekaan menossa minnekkään, niin iskee levottomuus.. Kuten nyt.
Asun aika kaukana kaikesta, eli toisin sanoen kaukana keskustasta eikä minulla ole täällä missä asun ollenkaan kavereita, joita näkisi edes muutaman kerran viikossa.. Tai noh, kertaakaan. Se ei aluksi haitannut minua tänne muuttaessa, mutta nyt kun täällä on tultu asusteltua jo reilumman aikaa, niin sitä huomaa kuinka yksin sitä onkaan. Ei kukaan tule käymään ja näen kavereitakin vain silloin, kun itse lähden täältä hevonperseestä liikkeelle, eli morjestamaan heitä keskustaan.
En suoranaisesti vihaa itseni kanssa olemista, mutta se on ollut jo monta vuotta sitä, että en halua jäädä itseni kanssa yksin, varsinkaan silloin, kun minulla ei ole mitään tekemistä. Tuntuu, kuin silloin olisin levottoman lapsen seurassa, joka koko ajan vinkuu sitä, että ei jaksa olla sisällä kokoamassa LEGO-palikoita, vaan olisi kivempaa olla mielummin ulkona potkimassa jalkapalloa. Iän myötä tämä levottomuus minussa on vain yleistynyt ja on nykyään arkipäivää, en siis pysy yhtään paikallani. En mielestäni ole mikään adhd eikä minulla ole sellaista diaknisoitu koskaan, olen vain yksinkertaisesti ihminen, joka olisi koko ajan vain menossa eikä haluaisi rauhoittua.
Mitenkö jaksan koko ajan olla menossa? En jaksaisikaan.. Keho huutaa joka päivä minulle, että pysähdy, pysähdy edes hetkeksi, jooko? Olen yrittänytkin, mutta sitten jokin pääni sisällä huutaa levottamana, että et saa mitään aikaan, jos vain istut ja olet, liikkeelle siitä! Välillä tuntuukin, että pääni räjähtää näistä ristiriitaisista tuntemuksista. Keho vs mieli.
